keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Oma tupa, oma lupa?

Aina välillä kuulee ja näkee keskusteluja kuinka ihanaa olisi jos hevoset olisivat omassa pihassa, omassa tallissa. Itselläni on hevosineni kokemusta maneesillisesta täysihoitotallista, täysi- ja puolihoidosta vaatimattomammissa olosuhteissa, itsehoitotallista, sekä hevosista kotona. Melko kattava lähtökohta, eikö?

Ajatus yleensä hiipii ihmisten mieliin joko siinä kohtaa kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja hevoset laiduntaa tai vaihtoehtoisesti kun tallinpitäjän kanssa menee ajatukset ristiin. Huonoin, vaikkakin ehkä yleisin peruste hevosten kotonapitämiselle, on raha ja sen säästäminen. Se onkin se mikä ihmisiä kiinnostaa eniten, mitä hevosten pito kotona maksaa? Karkeasti sanottuna, sen minkä rahassa säästää, sen ajassa menettää.
Mielestäni järkevämpi lähestymistapa olisi miettiä, mitä hevostenpito kotona vaatii? Allaolevaa voi miettiä ajatuksella myös siinä kohtaa kun miettii miksi se tallipaikka on niin kallis.


1) Tilat
Hevonen tarvitsee tallin. Vaihtoehtoisesti hevosta voi pitää myös pihatossa, mutta se ei ole yhtään vähäpätöisempi tai vähätöisempi rakennus kuin tallikaan. Karkeasti ainoa erotus on siinä, että hevonen pääsee omavalintaisesti viettämään aikaansa joko pihalla tai sisällä, miten nyt kulloinkin mieli tekee. Karsinan lisäksi tarvitset paikan varusteille, heinälle, kuivikkeille, kenties myös hevosen hoitamiselle. Lantalakin tarvitaan. Loimet ja varusteet olisi hyvä saada kuivaksi jossain. Pihaton yhteydessä tulee olla lämmin sairaskarsina niitä tilanteita varten kun jotain on sattunut. Ja hevosten kanssahan sattuu ja tapahtuu.

Jos ei ole käynyt niin ilmiömäinen tuuri että hallussasi on valmis, määräykset ja mitoitukset täyttävä talli, on vaihtoehtona joko remontoida olemassaolevasta rakennuksesta sellainen, rakentaa tai rakennuttaa uusi tai hankkia siirtotalli. Kaikki nämä vaihtoehdot maksaa, tapauksesta riippuen joko paljon tai vähän enemmän. Jos ajatellaan vaikka meidän projektia, olisin sillä hinnalla pitänyt yhtä hevosta maneesitallilla noin pari vuotta, maneesittomalla huomattavasti pidempään. Ja me sentään rakennamme ihan itse, ns. "nollabudjetilla".

Tiloja tarvitsee myös huoltaa, korjata, maalata ja pestä, sillä kuten aiemmin sanoin, hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu. Aina jotain menee rikki tai kuluu. Hevonen on yllättävän kuluttava eläin. Sähkö maksaa, samoin vesi ja jätehuolto. Lisäksi vielä vakuutukset ja kiinteistövero.


2) Seuraa

Hevonen on laumaeläin. Teoriassa kaksi hevosta on lauma, mutta käytännössä se osoittautuu usein kotioloissa hankalaksi, sillä sillä aikaa kun toinen on ratsastettavana, ajettavana tai vaikkapa kengitettävänä, toinen on yksin ja tämähän ei kaikille hevosille sovi. Tarvitaan siis yleensä vähintään kolme hevosta, jotta lauma on lauma ja arki sujuu, eikä kenenkään tarvitse olla yksin. Minä olen pelannut varman päälle ja hupsista, nyt niitä onkin jo neljä.

Monet miettivät ottavansa kaverin tai tuttavan hevosen oman hevosensa seuraksi, saahan siitä itselleenkin seuraa, kivempi touhuta yhdessä. Itse en ole osoittautunut ollenkaan näin sosiaaliseksi tapaukseksi ja olenkin päättänyt pitäytyä pelkästään omissa eläimissä. Varsinkin siitä syystä, että siinä kohtaa kun toinen on maksava asiakas, hän alkaa myös vaatia rahoilleen vastinetta.


3) Maata
Hevoset tarvitsevat yllättävän paljon tilaa. Hevoselle pitää olla tarha, sillä se viettää tarhassa useita tunteja päivässä tai pihattoasumisen yhteydessä pääasiallisesti aikaansa, joten mikä tahansa aidattu pihan nurkka ei kelpaa. Kuten eläinten kanssa yleensä, tässäkin pätee sanonta "mitä isompi sen parempi". On myös hyvä miettiä tilanteita, joissa olisi hyvä olla varatarha. Tilaa tarvitaan ajokärryille, hevosta varten hankitulle kuljetuskalustolle, sekä sille citymaasturille joka tarvitaan koppia varten. Lisäksi hevonen tarvitsee laidunpinta-alaa, karkeasti minimissään noin puoli hehtaaria per pää, käytännössä vähän enemmän. Jossain olisi kiva ratsastaakin, joten seuraavaksi tarvitaan (valaistu) kenttä. Maastolenkkejä varten olisikin mukavaa, jos edes lähistöllä olisi vähäautoisia teitä... Yllätytkö jos sanon, että maa maksaa. Myös sen vuokraaminen maksaa, eikä toisten maille ole suotavaa mennä ilman lupaa jos aikoo jatkossakin yleisillä paikoilla liikkua.

Joissain kunnissa on määritelty minkä verran maata pitää olla hallussasi tiettyä hevosmäärää varten.

Tarhoihin pätee sama asia kuin talliinkin, niitä pitää putsata ja hoitaa, nekin kuluu. Lumet eivät siirry itsekseen. Tarhoihin tai piha-alueille tarvitaan hiekkaa, välillä joutuu kaivelemaan pohjia auki ja laittamaan salaojaa. Mutta rahallahan siitäkin selviää.



4) Ruokaa ja juomaa
- Heinä

Heinä on hevosen ruokaa ja hevosen pitämisessä varmaankin se kallein yksittäinen menoerä. Heinän hinta riippuu monesta asiasta, heinäkilo voi maksaa mitä tahansa 0,10-0,50€ välillä, eikä se pihaan ilmesty ilmaiseksi. Keskivertohevonen syö olosuhteista riippuen noin 10-15kg heinää vuorokaudessa. Tässä päästään takaisin tiloihin, sillä heinää on oltava omasta takaa. Pikkupaali kuivaheinää painaa tuottajasta riippuen karkeasti noin 8-12kg. Niitä menee laskennallisesti siis noin 40-45kpl kuukaudessa per hevonen. Heinät ostetaan yleensä syksyisin koko talveksi, eli tarvitset ainakin syys-toukokuulle, yhdeksälle kuukaudelle heinät. 400 paalia yhdelle hevoselle, 800 kahdelle, 1200 kolmelle jne. Palataan takaisin tiloihin. Tilaa tarvitaan. Kuivaheinän säilytys on melkoinen taiteenlaji, joten mikä tahansa tila ei kelpaa. Eikä ole ollenkaan harvinaista, että osa paaleista pilaantuu, joten varaheinää on syytä olla. Pilaantuneen heinän hävittäminen se vasta mukavaa ja tilaavievää onkin. Pikkupaalien etu on helppo käsiteltävyys ja niistä on helppo arvioida annettavan heinän määrä.

Vaihtoehtona on muoviin pakattu heinä. Niitä palleroita voi säilöä pihassa, jos nyt tykkää katsella järkälemäsiä lumipalloja ympärivuotisesti. Jos ne eivät tarvitsekaan katettua säilytystilaa, niiden käsittelyyn tarvitaankin sitten joko pienen kylän verran raakaa voimaa tai kone. Joka maksaa rahaa. Niidenkään kanssa elämä ei ole pelkkää onnea ja auvoa, vaan lämpimillä ilmoilla ongelmaksi voi muodostua paalien lämpeneminen, jolloin sinulla tulee olla katettu tila minne purkaa paali tai muutoin osa heinästä on auttamatta menetetty. Muovien hävittäminen voi koitua melkoisen haastavaksi ja kalliiksi projektiksi.

Heinää ei osteta tuosta vaan, vaan sinun on tunnettava heinäntoimittajat ja valittava itsellesi sopivin vaihtoehto. Sopivin ei tässä tapauksessa tarkoita kukkarollesi, vaan hevosellesi. Jos hyvä tuuri käy, kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa, saat heinät haluamastasi paikasta.  Tänä vuonna lakimuutos pysyvän nurmen statuksesta aiheutti harmaita hiuksia yhdelle sun toiselle hevosenomistajalle, kuin myös varmasti heinän tuottajalle.

Sellaiselle jolla maata on, saattaa hetkeksi tulla mieleen kasvattaa itse heinä. Helppoa kuin heinänteko. Heinäntuottaja naurahtaa tässä kohtaa vähän sarkastisesti. Mikäs siinä, jos sinulla on tietotaitoa ja koneet, eli rahaa.


- laidun
Kesällä hevosen on syytä päästä laitumelle. Voit toki vuokrata laidunpaikan toisaalta ja kuljettaa hevosesi kesäksi sinne tai sitten perustaa oman laitumen. Nimenomaan, perustaa. Laidun ei missään nimessä ole vihreä läntti, joka aidataan, vaan se pitää noin viiden vuoden välein kyntää ja kylvää, puida suojaviljat, lannoittaa ja myrkyttää. Tai maksaa jollekin joka tekee sen puolestasi. Seuraavana vuonna sinulla on mahdollisesti laidun, jolla on myös joku ravitsemuksellinen arvo. Laidun pitää aidata, tolpat maksaa useamman euron kappale, sinne pitää saada sähköt ja vesi, katoskin olisi hyvä, jotta hevonen pääsee suojaan paahtavalta auringolta, sateelta ja ötököiltä. Mitä tämä vaatii? Rahaa.

Laitumen kanssa pitää aina vähän taiteilla, sen lisäksi hevonen pitää totuttaa laidunruohoon varovasti. Pitää tietää missä vaiheessa hevoset voi sinne viedä keväällä ilman, että nurmi kärsii. Jos on kovin kylmä ja sateinen kesä, laidun ei välttämättä kasva, toisinaan se taas kasvaa liiankin nopeasti ja heinä korsiintuu, eivätkä hevoset syö sitä. Lannoitusten takia aluetta pitää mahdollisesti lohkoa, välillä pitää niittää hylkylaikkuja ja ne sonnatkin pitäisi kerätä pois. Aidat, vedet ja hevoset tarkistaa vähintään kahdesti päivässä. Huokaus. Eikö se ollutkaan sitä, että keväällä viedään ja syksyllä haetaan pois?


- muu ruoka
Täysihoitotallissa voit vierittää vastuun hevosesi ruokinnasta tallinpitäjälle, mutta siinä kohtaa kun hevonen on omassa pihassa ja sinun vastuullasi, on syytä tietää myös jotakin hevosten ruokinnasta.


- vesi
Hevonen kuluttaa paljon vettä. Jos se ei tule letkua pitkin, se pitää kantaa. Jos se ei tule automaattiin, sitä pitää lisätä. Kesät talvet, joka päivä, monta kertaa. Yksi hevonen imaisee sen 25-50 litraa päivässä ja se pitää sille suoda oli keli mikä hyvänsä.


(kuva netistä, kuvaaja ei tiedossa)

5) Aikaa ja rahaa, sekä tietotaitoa
Hevosen pitäminen kotona syö sekä aikaa, että rahaa. Täysihoitotallissa menet valmiiksi syötetyn ja juotetun hevosen luo, tervehdit sitä ja muita tallilaisia. Harjaat sen, satuloit, ratsastat, hoidat uudelleen ja lähdet kotiin. Tiedät, että hevosellasi on kaikki hyvin, siitähän sinä maksat. Voit vaikka heittää viikon etelänmatkan ja hommat hoituu.
Kotona ensimmäinen mistä tingit, niiden etelänmatkojen jälkeen, on ratsastus. Aina on jotain mikä on pakko hoitaa; tarhojen siivous, karsinat, pihaton pohjakin vaatii siivousta. Kappas, aitatolppa on vinksahtanut, hevoset pitää ruokkia, heinäkuormakin pitää purkaa. Ja jos ei mitään muuta, taivaalta tulee saavikaupalla vettä ja kellojakin juuri siirrettiin, joten pimeää tulee jo viideltä, eikä kukaan ole edes lanannut kentänpohjaa. Ja flunssakin on vähän tuloillaan.

Hevosenomistaja kuvittelee aina, että kesä on parasta aikaa hevosten kanssa. Miten sitä aina talvella unohtaakin auringon ja paahteen, sekä ötökät, jotka vainoaa joka nurkassa. Polttiaiset, hyttyset, paarmat. Tai sitten on märkää. Syksyllä on märkää ja pimeää, talvella kylmää ja pimeää. Hevosenomistaja taitaa olla optimistisillaan keväällä lumien sulaessa, ruohon alkaessa vihertää, kun ötököistä ei ole vielä tietoakaan. Silloin kurakin tuntuu väliaikaiselta, kun syksyllä sitä tulee korvistakin.


Kotona sinun on tiedettävä koska hevonen kengitetään tai vuollaan. Kengittäjät ovat heinäntuottajien lisäksi vähän oma heimonsa, hyvästä kannattaa pitää kiinni! Kengittäjä tulee oman aikataulunsa mukaan, silloin hevonen on syytä olla sisällä ja jonkun paikalla.
Sinun tulee tietää miksi hevosesi käyttäytyy vähän oudosti. Miksi se lihoo? Miksei se liiku puhtaasti? Tai mitä tahansa pulmatilanteita nyt oletkaan tottunut selvittämään tallimestarilta. Sinä talutat ähkyistä hevosta yömyöhään. Sinä huolehdit, että kuivikkeet eivät lopu kesken. Sinä hoidat lantalan tyhjennyksen, hevosten madotuksen, raspauksen ja rokotukset ja kaiken muunkin eteentulevan.


Summa summarum
Olen joskus heittänyt ilmaan ajatuksen, että jokaisen hevosen hankkivan tulisi ensin pitää hevostaan vähintään vuosi kotona, täysin omassa hoidossaan vastaten itse kaikesta. Silloin tajuaisi mitä kaikkea tallipaikan hintaan sisältyy ja miten paljon vastuuta noinkin isosta eläimestä on. Ja miettisi ehkä kahdesti esittäessään toiveita ja vaatimuksia loimien vaihdosta säätilan mukaan tai tilanteesta kun eläinlääkäri pääseekin paikalle vain keskellä päivää eikä omat kuviosi anna myöden olla paikalla.

Sen jälkeen kun hevoseni ovat muuttaneet kotiin, en usko että suostuisin niitä enää muille hoitoon viemään. Myönnettäköön, sisäinen ituhippini alkaa orastaa, eikä minulla totuuden nimissä olisi rahkeita maksaa 4-5 hevosen täysihoidosta.
Parasta omassa tallissa on se, että saat tehdä asiat haluamallasi tavalla, silloin kun sinulle parhaiten sopii. Tunnet varmasti hevosesi kun sitä jatkuvasti seuraat. On ihan mahtavaa mennä hevosten luo aamulla kun ne tervehtivät kaurasankoaan tai illalla kun ne mutustelevat tyytyväisenä yöheiniään.

Kipeäksi ei kannata ryhtyä, saati sitten ehdoin tahdoin viihteellä sellaiseksi hankkiutua, sillä talliin on mentävä vaikka kankkunen jyskyttäisi otsalohkossa. Reissuista ei hirveästi edes haaveilla, sillä vapaapäiviä ei juuri tunneta ilman perusteellista organiseeraamista.
Ai niin, eikä sääherrat aina kuuntele nätistikään lausuttuja toiveita.

Aina ei vaan voi voittaa, ei edes joka kerta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti