Kanat tuntuivat loogisimmalta tavalta aloittaa. Mitään en niistä ymmärrä, mutta ne on kuulemma helppohoitoisia. Munia tarvitaan aina, eikä se kanan lihakaan pahaa ole. En kuitenkaan ollut sen kummemmin ryhtynyt sanoista tekoihin, kunnes eräänä kauniina kesäpäivänä huomasin olevani kahden kanan onnellinen omistaja. Miehelle asia tuli kuulemma puskista, vaikkei tuo omien sanojensa mukaan ylläty enää mistään. Ainoa mutka matkassa oli, ettei meillä ole mitään paikkaa kanoille. Niinpä tallinrakennus sai väistyä hetkeksi ja ryhdyttiin puuhastelemaan kanalaa, kunhan ensin oli googletettu mitä kanat oikein tarvitsee. Teema oli sama kuin meidän muissakin rakennuksissa, mikään ei saa maksaa mitään, joten lopputuloksena voimme esitellä "Noin kolmenkympin kanalan". Se on se raha mitä ulkotarhaa lukuunottamatta kanalaan noin karkeasti tuhlattiin.
Lattiarakenne on rossipohja, 125mm lankuista harkkojen päälle asetettuna. Eristeenä uretaanilla kiinnitettyä styroxia. Lattialastulevy ja päälle hieman seinälle levyn taakse nostettu muovimatto. Seinärakenne on vähemmän järeää puutavaraa, samalla eristysmetodilla, kuin myös katto. Sisällä on alaosassa filmivaneri, yläosassa panelia. Katto on kovalevyä. Ulkovuori on peltiä, samoin kate. Takaseinällä oleva ikkuna on samanlainen kuin tallissa.
Halusin tilaan erillisen tuulikaapin, jossa voi säilyttää rehut ja muut kanoihin liittyvät asiat. Toisaalta tuplaovi varmistaa, ettei tarvitse lähteä tipujahtiin pitkin pihoja, kunhan vaan muistaa sulkea ovia perässään. Väliovi rakennettiin ilmanvaihdon takia hiiriverkosta. Ja onhan siitä mukava vakoilla mitä kanalassa tapahtuu.
Eristetty, suljettava luukku ulos, jossa säätö ilmanvaihdolle. Poistoilma toimii ulko-ovesta.
Kanojen pitäjän tulee rekisteröityä siipikarjan pitäjäksi:http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainsuojelu+ja+elainten+pito/merkitseminen+ja+rekisterointi/siipikarja/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti