Veden jälkeen seuraavaksi lempparein aiheeni hevosiin liittyen on heinä. Heinä on hevosen ruokaa, oli se sitten ruohoa tai kuivaa tavaraa paalista. Kaiken ruokinnan tulisi perustua heinään, analysoituun sellaiseen ja purkeista, pusseista ja purnukoista tulisi täydentää vaan heinän puutteita.
Hyvä heinä on ravinteikasta, homeetonta, pölytöntä, mahdollisimman lehtevää ja hyvän tuoksuista. Heinän ulkonäkö ei välttämättä kerro paljonkaan sen ravintosisällöstä tai sopivuudesta hevoselle, siitä syystä ruokintaa suunnitellessa heinä olisi syytä analysoida. Se ei tietysti kerro koko totuutta, sillä analyysi on vain pienestä otannasta ja samalla pellolla kasvaessaankin heinälle on erilaiset kasvuolosuhteet. Saati sitten jos heinää tuotetaan useasta eri lohkosta ja sitä korjataan useaan eri ajankohtaan. Mutta analyysi kertoo siis jonkinlaisen lähtökohdan ruokinnalle.
Ravinnontarpeen määrittelee hevosen kulutus ja sen tekemä työ. Suurin osa harrastehevosista tekee vain kevyttä työtä, vaikka se omistajan mielestä raataa jopa tunnin päivässä. Tunti päivässä tekee 7 tuntia viikossa. Minäkin tykkäisin sellaisista työajoista! Muun ajan hevonen viettää joko tarhassa tai pahimmassa tapauksessa karsinassa. Mutta ei mennä ainakaan juuri nyt siihen.
Heinämäärää laskettaessa pitää tietää sulavan raakavalkuaisen, sulavan kuidun ja sokerin määrän lisäksi heinän kuiva-aineprosentti. Hevosen suositeltava karkearehun vuorokausisaanti on 1,5 kg karkearehun kuiva-ainetta jokaista 100kg kohti. Jos heinän kuiva-aineprosentti on esimerkiksi 83, heinää annostellaan 1,8 kg 100 elopainokiloa kohti vuorokaudessa. 500 kg hevosella tämä tarkoittaa vähintään 9 kiloa vuorokaudessa, isommalle tietysti enemmän.
Tuo määrä on syöty hetkessä, varsinkin jos se heitetään kolmasti päivässä vapaasti nokan eteen. Luonnossa hevoset laiduntaa ja liikkuu noin 18 tuntia päivässä. Ei tässä nyt olla tuuppaamassa hevosta takaisin aroille, eikä edes vastaaviin olosuhteisiin mutta hevosen elimistö on sopeutunut siihen, että sen leuat jauhavat käytännössä aina. Tosin se on myös luotu liikkumaan jopa 30-80km päivässä ruohoa etsiessään, mutta se onkin sitten jo toinen juttu se.
Hevosen mahalaukun tilavuus on noin vain noin ämpäri, 10 litraa ja hevosen maha tuottaa suolahappoa koko ajan. Syöty rehu ja pureskelun tuottama sylki puskuroi hapon vaikutusta. Jos ruokintakerrat on liian harvassa, ei ole rehumassaa eikä sylkeä ja happo pääsee vaurioittamaan mahan seinämää, jonka tuloksena on mahahaava. Mahahaavalle altistaa yli 4 tunnin tauot syömisessä ja liian vähäinen korsirehun määrä. Liiallinen heinä taas venyttää hevosen suolistoa ja tuloksena on se kuuluisa heinämaha.
Tämän pohjustuksen jälkeen päästiin melko hataraa aasinsiltaa pitkin itse dilemmaan:
Miten saada hevoselle riittämään 10kg, tai meidän tapauksessamme äidille ja tyttärelle noin 18kg heinää vähintään 16 tunniksi?
Ratkaisua en ole vielä keksinyt, mutta teen jatkuvasti rankkaa ajatustyötä sen suhteen.
Vapaa heinä olisi aivan mahtava asia, mutta meidän Reipas Leuanliikuttaja syö sitä todistetusti jopa 35 kiloa vuorokaudessa. Ja polkee toisen mokoman maahan, jolloin sen ravintoarvo on täysi nolla. Tällä hetkellä meillä on käytössä vapaasti roikkuvat slow feeding- verkot, joiden silmäkoko on noin 3,5x4 cm. Päivisin verkko on ulkona ja öisin sisällä. Verkkoon mahtuu kerrallaan noin 5kg löyhästi aseteltua tai 8kg tiukkaan tuupattua heinää, jota haluaisin annostella karkeasti kilon tunnissa. Hätä keinot keksii, sanoi Alati Nälkäinen Hevonen ja opetteli nyhtämään verkosta suun täydeltä evästä. En ole päässyt todistamaan miten se sen tekee, mutta sillä on jatkuvasti suu täynnä, vaikka verkko on ehjä. Ja upeat lihakset leuoissa. 5kg annoksen syöminen kestää vajaat 3 tuntia. Ikävä emäntä kokeili laittaa kaksi verkkoa päällekäin, mutta Hevonen totesi nääntyvänsä nälkään niin hankalalla syömätavalla ja siirtyi verkon luota etsimään juuria maasta.
Hyvä heinä on ravinteikasta, homeetonta, pölytöntä, mahdollisimman lehtevää ja hyvän tuoksuista. Heinän ulkonäkö ei välttämättä kerro paljonkaan sen ravintosisällöstä tai sopivuudesta hevoselle, siitä syystä ruokintaa suunnitellessa heinä olisi syytä analysoida. Se ei tietysti kerro koko totuutta, sillä analyysi on vain pienestä otannasta ja samalla pellolla kasvaessaankin heinälle on erilaiset kasvuolosuhteet. Saati sitten jos heinää tuotetaan useasta eri lohkosta ja sitä korjataan useaan eri ajankohtaan. Mutta analyysi kertoo siis jonkinlaisen lähtökohdan ruokinnalle.
Ravinnontarpeen määrittelee hevosen kulutus ja sen tekemä työ. Suurin osa harrastehevosista tekee vain kevyttä työtä, vaikka se omistajan mielestä raataa jopa tunnin päivässä. Tunti päivässä tekee 7 tuntia viikossa. Minäkin tykkäisin sellaisista työajoista! Muun ajan hevonen viettää joko tarhassa tai pahimmassa tapauksessa karsinassa. Mutta ei mennä ainakaan juuri nyt siihen.
Heinämäärää laskettaessa pitää tietää sulavan raakavalkuaisen, sulavan kuidun ja sokerin määrän lisäksi heinän kuiva-aineprosentti. Hevosen suositeltava karkearehun vuorokausisaanti on 1,5 kg karkearehun kuiva-ainetta jokaista 100kg kohti. Jos heinän kuiva-aineprosentti on esimerkiksi 83, heinää annostellaan 1,8 kg 100 elopainokiloa kohti vuorokaudessa. 500 kg hevosella tämä tarkoittaa vähintään 9 kiloa vuorokaudessa, isommalle tietysti enemmän.
Tuo määrä on syöty hetkessä, varsinkin jos se heitetään kolmasti päivässä vapaasti nokan eteen. Luonnossa hevoset laiduntaa ja liikkuu noin 18 tuntia päivässä. Ei tässä nyt olla tuuppaamassa hevosta takaisin aroille, eikä edes vastaaviin olosuhteisiin mutta hevosen elimistö on sopeutunut siihen, että sen leuat jauhavat käytännössä aina. Tosin se on myös luotu liikkumaan jopa 30-80km päivässä ruohoa etsiessään, mutta se onkin sitten jo toinen juttu se.
Hevosen mahalaukun tilavuus on noin vain noin ämpäri, 10 litraa ja hevosen maha tuottaa suolahappoa koko ajan. Syöty rehu ja pureskelun tuottama sylki puskuroi hapon vaikutusta. Jos ruokintakerrat on liian harvassa, ei ole rehumassaa eikä sylkeä ja happo pääsee vaurioittamaan mahan seinämää, jonka tuloksena on mahahaava. Mahahaavalle altistaa yli 4 tunnin tauot syömisessä ja liian vähäinen korsirehun määrä. Liiallinen heinä taas venyttää hevosen suolistoa ja tuloksena on se kuuluisa heinämaha.
Tämän pohjustuksen jälkeen päästiin melko hataraa aasinsiltaa pitkin itse dilemmaan:
Miten saada hevoselle riittämään 10kg, tai meidän tapauksessamme äidille ja tyttärelle noin 18kg heinää vähintään 16 tunniksi?
Ratkaisua en ole vielä keksinyt, mutta teen jatkuvasti rankkaa ajatustyötä sen suhteen.
Vapaa heinä olisi aivan mahtava asia, mutta meidän Reipas Leuanliikuttaja syö sitä todistetusti jopa 35 kiloa vuorokaudessa. Ja polkee toisen mokoman maahan, jolloin sen ravintoarvo on täysi nolla. Tällä hetkellä meillä on käytössä vapaasti roikkuvat slow feeding- verkot, joiden silmäkoko on noin 3,5x4 cm. Päivisin verkko on ulkona ja öisin sisällä. Verkkoon mahtuu kerrallaan noin 5kg löyhästi aseteltua tai 8kg tiukkaan tuupattua heinää, jota haluaisin annostella karkeasti kilon tunnissa. Hätä keinot keksii, sanoi Alati Nälkäinen Hevonen ja opetteli nyhtämään verkosta suun täydeltä evästä. En ole päässyt todistamaan miten se sen tekee, mutta sillä on jatkuvasti suu täynnä, vaikka verkko on ehjä. Ja upeat lihakset leuoissa. 5kg annoksen syöminen kestää vajaat 3 tuntia. Ikävä emäntä kokeili laittaa kaksi verkkoa päällekäin, mutta Hevonen totesi nääntyvänsä nälkään niin hankalalla syömätavalla ja siirtyi verkon luota etsimään juuria maasta.
Viime talvena rakensimme itse slow feeding- laatikon lavasta ja lavankauluksista. Silloin hevosella oli vielä joku tolkku ja heinämäärä pysyi kolmen hevosen porukassa keskimäärin 14kg päivässä, per hevonen. Tai sitten omani söi sen 35kg ja kaverit jakoivat lopun 7 kiloa...
Sama laatikko on meillä edelleen käytössä. Ongelmaksi muodostuu laatikon etuosan annostelema heinän määrä. Kompostikehikonpalasella se on auttamatta liian hidas ja hankala, ilman sitä se on sama kuin mättäisi heinät poljettavaksi maahan. Ehkäpä joku itse hitsattu verkko toimisi?
Ideaalitilanne olisi, että hevosella olisi heinää jatkuvasti tarjolla. Syöntinopeus pitäisi saada optimaaliseksi ja keksiä vielä miten heinä pidetään säältä suojassa.
Omia oivalluksia odotellessa otetaan hyväksi koettuja neuvoja vastaan!
Omia oivalluksia odotellessa otetaan hyväksi koettuja neuvoja vastaan!
