Niin sen Synbiozymen syöttäminen. Tai hevosen myrkyttäminen, riippuu kummalta kysyy.
Lämpimään veteen iso loraus siirappia, joka päivä vähän isompi määrä yea-saccia veden sekaan, sekoitus ja soijarouheet päälle. Soija ei varsinaisesti turpoa, mutta hajoaa veteen. Muut rehut siihen päälle ja kah - hevosta on huijattu. Ainakin toistaiseksi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hevonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hevonen. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 25. marraskuuta 2015
torstai 19. marraskuuta 2015
Eroon heinämahasta - sanoista tekoihin
Sain Synbiozymen tänään käsiini. Se ei kuitenkaan ole NAFin, vaan Scandinavian Horse & Dog ltd:n. Jos sillä nyt on mitään merkitystä. Koostumus on ehkä hivenen hiutalemaista, haju on... voimakas.
Hevonen oli sitä mieltä, että yritän myrkyttää sen ja jätti iltaruokansa syömättä.
20.11.2015: tänään koversin omenasta sisustan pois ja yritin jemmata hiivat sinne. Älä yritä, se sanoi ja sylkäisi pois. Maailman ahnein hevonen.
lauantai 14. marraskuuta 2015
Eroon heinämahasta! [Osa: Pohdintoja]
"Onpa se lihava!"
"Onhan se tiine, mutta on sillä tota heinämahaa. Mä olen kyllä yrittänyt saada sitä lihomaan..."
"Älä nyt enää lihota, koska sen pitäisi synnyttää?"
"Puolen vuoden päästä..."
Ihmisillä ensireaktio on että hevonen on lihava, mutta todellisuudessa kyse on heinämahasta. Sen tunnistaa valtavasta vatsasta, mutta myös vaatimattomasta rasvakerroksesta kylkiluiden päällä. Pienimuotoinen ongelma on että tamma imettää vielä keväistä varsaansa, lisäksi se odottaa myös uutta varsaa joten mitään dramaattisia asioita ei ruokintaan voi tehdä. Kolmas perättäinen varsa on väistämättä vaikuttanut myös sen vatsalihaksiin. Ja lisäksi se on muutenkin joutohevosena kauttaaltaan lihasköyhä.
Olen surffannut ympäri nettiä, etsinyt tietoa sekä suomeksi, että englanniksi, konsultoinut viisaampia ja nyrhinyt kynteni lyhyeksi miettiessäni miten päästä eroon tamman valtavasta heinämahasta ja toisaalta, saada se lihomaan. Ärsyttävintä nettikirjoituksissa on se, että kerrotaan mitä hevosille aiotaan tehdä että mahat saadaan pienemmiksi, mutta ei kerrota toimiiko metodit. Niinpä tässä on luvassa analyyttisen pohdinnan lisäksi myös jatkokertomus.
Nyt löysin muutamia kokeilemisen arvoisia vinkkejä. Aloitetaan siitä, että perushuolto on kunnossa; hampaat on raspattu ja hevonen on madotettu. Hiekanpoistoon tarkoitetun psylliumin tamma saa syksyisin kolmena kuurina.
Tamma on vapaalla, vaikkakin slow feeding- tyyppisellä heinäruokinnalla. Heinä on tänä vuonna mitä on [7,4 MJ/kg , SRV 31g/kg, NDF-kuitu >724,6g/kg ka], joten näillä mennään. Heinän määrää tullaan [edelleen yrittämään] rajoittamaan, tavoitteena noin 20kg/vrk. Heinän lisäksi se tarvitsee valkuaislisää. Tämä on katettu 1,5 litralla soijarouhetta*.
Kivennäisruokintaan en sen enempää tässä paneudu, mutta lisäksi se on saanut probiootteja Progutin muodossa**.
Olen itse popsinut satunnaisesti maitohappobakteereja jo vuosia. Uutta tietoa minulle oli se, että probiootit toimivat ohutsuolessa ja prebiootit, kuten Yea-Sacc suoliston loppuvaiheessa, umpi- ja paksusuolessa. Prebioottituotteissa on elävää hiivaa, joiden aktiiviset entsyymit edesauttavat mm. heinän sulavuutta. Kun heinä sulaa paremmin suolistossa, hevonen pystyy hyödyntämään energian ja muut ravintoarvot paremmin. Näin ollen probiootti parantaa myös valkuaisen sulavuutta sekä kalsiumin ja fosforin imeytymistä. BINGO.
Hevonen ei laskennallisesti tarvitsisi enempää energialähteitä heinän ja soijarouheen lisäksi, mutta lisään ruokintaan kuitenkin melassileikettä sen positiivisten vaikutusten (lisäenergia, helposti sulavat kuidut) takia. Sen lisäksi hankin toisen heinäverkon ja syötän heinän tuplaverkon läpi, sillä huonosti sulavan kuidun saantia pitää selvästikin rajoittaa. Ongelman ydin on, että sulamaton kuitumassa venyttää suolistoa ja estää hyödyllisten ravintoaineiden imeytymistä. En ole mikään purkkien ja purnukoiden ystävä, mutta en usko että prebioottien lisäämisestä ainakaan haittaa on. Ostin siis NAF Synbiozyme- tuotteen, joka sisältää erikoishiivoja, jotka toimivat yhdessä optimaalisten ruoansulatustoimintojen saavuttamiseksi. Päädyin tähän sen takia että se sisältää myös Bio-Moss probiootteja ja voin näin ollen jättää Progutin pois. Yksi pussi pois, yksi purnukka tilalle - sopii hyvin ideologiaani.
Tulen pitämään teidät ajantasalla kuinka operaatio "Eroon heinämahasta" tulee onnistumaan.
(Otan myös strategiset mitat tammasta huomenna päivänvalossa)
Otan mielelläni vastaan hyväksi havaittuja vinkkejä kuinka päästä eroon heinämahasta!
* Imettävä tamma tässä kokoluokassa tarvitsee sulavaa raakavalkuaista 1100g päivässä. Heinästä tulee noin 600g. Soijarouheessa on 473g/kg ka, eli kilossa noin 416g. Litrapaino on noin 700g, eli puolitoista litraa on noin kilo. Hevonen saa tällä hetkellä siis noin 1016g sulavaa raakavalkuaista, mikä on hivenen alle tavoitearvon.
** Patentoitu Progut® on panimohiivasta valmistettu, monimutkaisia hiilihydraattirakenteita sisältävä suolistotehoste kotieläimille. Se vaikuttaa edullisesti suoliston mikrobikoostumukseen ja tehostaa mm. immunoglobuliini A -vasta-aineiden tuotantoa suolistossa.
"Onhan se tiine, mutta on sillä tota heinämahaa. Mä olen kyllä yrittänyt saada sitä lihomaan..."
"Älä nyt enää lihota, koska sen pitäisi synnyttää?"
"Puolen vuoden päästä..."
Ihmisillä ensireaktio on että hevonen on lihava, mutta todellisuudessa kyse on heinämahasta. Sen tunnistaa valtavasta vatsasta, mutta myös vaatimattomasta rasvakerroksesta kylkiluiden päällä. Pienimuotoinen ongelma on että tamma imettää vielä keväistä varsaansa, lisäksi se odottaa myös uutta varsaa joten mitään dramaattisia asioita ei ruokintaan voi tehdä. Kolmas perättäinen varsa on väistämättä vaikuttanut myös sen vatsalihaksiin. Ja lisäksi se on muutenkin joutohevosena kauttaaltaan lihasköyhä.
Olen surffannut ympäri nettiä, etsinyt tietoa sekä suomeksi, että englanniksi, konsultoinut viisaampia ja nyrhinyt kynteni lyhyeksi miettiessäni miten päästä eroon tamman valtavasta heinämahasta ja toisaalta, saada se lihomaan. Ärsyttävintä nettikirjoituksissa on se, että kerrotaan mitä hevosille aiotaan tehdä että mahat saadaan pienemmiksi, mutta ei kerrota toimiiko metodit. Niinpä tässä on luvassa analyyttisen pohdinnan lisäksi myös jatkokertomus.
Nyt löysin muutamia kokeilemisen arvoisia vinkkejä. Aloitetaan siitä, että perushuolto on kunnossa; hampaat on raspattu ja hevonen on madotettu. Hiekanpoistoon tarkoitetun psylliumin tamma saa syksyisin kolmena kuurina.
Tamma on vapaalla, vaikkakin slow feeding- tyyppisellä heinäruokinnalla. Heinä on tänä vuonna mitä on [7,4 MJ/kg , SRV 31g/kg, NDF-kuitu >724,6g/kg ka], joten näillä mennään. Heinän määrää tullaan [edelleen yrittämään] rajoittamaan, tavoitteena noin 20kg/vrk. Heinän lisäksi se tarvitsee valkuaislisää. Tämä on katettu 1,5 litralla soijarouhetta*.
Kivennäisruokintaan en sen enempää tässä paneudu, mutta lisäksi se on saanut probiootteja Progutin muodossa**.
Olen itse popsinut satunnaisesti maitohappobakteereja jo vuosia. Uutta tietoa minulle oli se, että probiootit toimivat ohutsuolessa ja prebiootit, kuten Yea-Sacc suoliston loppuvaiheessa, umpi- ja paksusuolessa. Prebioottituotteissa on elävää hiivaa, joiden aktiiviset entsyymit edesauttavat mm. heinän sulavuutta. Kun heinä sulaa paremmin suolistossa, hevonen pystyy hyödyntämään energian ja muut ravintoarvot paremmin. Näin ollen probiootti parantaa myös valkuaisen sulavuutta sekä kalsiumin ja fosforin imeytymistä. BINGO.
Hevonen ei laskennallisesti tarvitsisi enempää energialähteitä heinän ja soijarouheen lisäksi, mutta lisään ruokintaan kuitenkin melassileikettä sen positiivisten vaikutusten (lisäenergia, helposti sulavat kuidut) takia. Sen lisäksi hankin toisen heinäverkon ja syötän heinän tuplaverkon läpi, sillä huonosti sulavan kuidun saantia pitää selvästikin rajoittaa. Ongelman ydin on, että sulamaton kuitumassa venyttää suolistoa ja estää hyödyllisten ravintoaineiden imeytymistä. En ole mikään purkkien ja purnukoiden ystävä, mutta en usko että prebioottien lisäämisestä ainakaan haittaa on. Ostin siis NAF Synbiozyme- tuotteen, joka sisältää erikoishiivoja, jotka toimivat yhdessä optimaalisten ruoansulatustoimintojen saavuttamiseksi. Päädyin tähän sen takia että se sisältää myös Bio-Moss probiootteja ja voin näin ollen jättää Progutin pois. Yksi pussi pois, yksi purnukka tilalle - sopii hyvin ideologiaani.
Tulen pitämään teidät ajantasalla kuinka operaatio "Eroon heinämahasta" tulee onnistumaan.
(Otan myös strategiset mitat tammasta huomenna päivänvalossa)
Otan mielelläni vastaan hyväksi havaittuja vinkkejä kuinka päästä eroon heinämahasta!
* Imettävä tamma tässä kokoluokassa tarvitsee sulavaa raakavalkuaista 1100g päivässä. Heinästä tulee noin 600g. Soijarouheessa on 473g/kg ka, eli kilossa noin 416g. Litrapaino on noin 700g, eli puolitoista litraa on noin kilo. Hevonen saa tällä hetkellä siis noin 1016g sulavaa raakavalkuaista, mikä on hivenen alle tavoitearvon.
** Patentoitu Progut® on panimohiivasta valmistettu, monimutkaisia hiilihydraattirakenteita sisältävä suolistotehoste kotieläimille. Se vaikuttaa edullisesti suoliston mikrobikoostumukseen ja tehostaa mm. immunoglobuliini A -vasta-aineiden tuotantoa suolistossa.
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
Oma tupa, oma lupa?
Aina välillä kuulee ja näkee keskusteluja kuinka ihanaa olisi jos hevoset olisivat omassa pihassa, omassa tallissa. Itselläni on hevosineni kokemusta maneesillisesta täysihoitotallista, täysi- ja puolihoidosta vaatimattomammissa olosuhteissa, itsehoitotallista, sekä hevosista kotona. Melko kattava lähtökohta, eikö?
Ajatus yleensä hiipii ihmisten mieliin joko siinä kohtaa kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja hevoset laiduntaa tai vaihtoehtoisesti kun tallinpitäjän kanssa menee ajatukset ristiin. Huonoin, vaikkakin ehkä yleisin peruste hevosten kotonapitämiselle, on raha ja sen säästäminen. Se onkin se mikä ihmisiä kiinnostaa eniten, mitä hevosten pito kotona maksaa? Karkeasti sanottuna, sen minkä rahassa säästää, sen ajassa menettää.
Mielestäni järkevämpi lähestymistapa olisi miettiä, mitä hevostenpito kotona vaatii? Allaolevaa voi miettiä ajatuksella myös siinä kohtaa kun miettii miksi se tallipaikka on niin kallis.
1) Tilat
Hevonen tarvitsee tallin. Vaihtoehtoisesti hevosta voi pitää myös pihatossa, mutta se ei ole yhtään vähäpätöisempi tai vähätöisempi rakennus kuin tallikaan. Karkeasti ainoa erotus on siinä, että hevonen pääsee omavalintaisesti viettämään aikaansa joko pihalla tai sisällä, miten nyt kulloinkin mieli tekee. Karsinan lisäksi tarvitset paikan varusteille, heinälle, kuivikkeille, kenties myös hevosen hoitamiselle. Lantalakin tarvitaan. Loimet ja varusteet olisi hyvä saada kuivaksi jossain. Pihaton yhteydessä tulee olla lämmin sairaskarsina niitä tilanteita varten kun jotain on sattunut. Ja hevosten kanssahan sattuu ja tapahtuu.
Jos ei ole käynyt niin ilmiömäinen tuuri että hallussasi on valmis, määräykset ja mitoitukset täyttävä talli, on vaihtoehtona joko remontoida olemassaolevasta rakennuksesta sellainen, rakentaa tai rakennuttaa uusi tai hankkia siirtotalli. Kaikki nämä vaihtoehdot maksaa, tapauksesta riippuen joko paljon tai vähän enemmän. Jos ajatellaan vaikka meidän projektia, olisin sillä hinnalla pitänyt yhtä hevosta maneesitallilla noin pari vuotta, maneesittomalla huomattavasti pidempään. Ja me sentään rakennamme ihan itse, ns. "nollabudjetilla".
Tiloja tarvitsee myös huoltaa, korjata, maalata ja pestä, sillä kuten aiemmin sanoin, hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu. Aina jotain menee rikki tai kuluu. Hevonen on yllättävän kuluttava eläin. Sähkö maksaa, samoin vesi ja jätehuolto. Lisäksi vielä vakuutukset ja kiinteistövero.
2) Seuraa
Hevonen on laumaeläin. Teoriassa kaksi hevosta on lauma, mutta käytännössä se osoittautuu usein kotioloissa hankalaksi, sillä sillä aikaa kun toinen on ratsastettavana, ajettavana tai vaikkapa kengitettävänä, toinen on yksin ja tämähän ei kaikille hevosille sovi. Tarvitaan siis yleensä vähintään kolme hevosta, jotta lauma on lauma ja arki sujuu, eikä kenenkään tarvitse olla yksin. Minä olen pelannut varman päälle ja hupsista, nyt niitä onkin jo neljä.
Monet miettivät ottavansa kaverin tai tuttavan hevosen oman hevosensa seuraksi, saahan siitä itselleenkin seuraa, kivempi touhuta yhdessä. Itse en ole osoittautunut ollenkaan näin sosiaaliseksi tapaukseksi ja olenkin päättänyt pitäytyä pelkästään omissa eläimissä. Varsinkin siitä syystä, että siinä kohtaa kun toinen on maksava asiakas, hän alkaa myös vaatia rahoilleen vastinetta.
3) Maata
Hevoset tarvitsevat yllättävän paljon tilaa. Hevoselle pitää olla tarha, sillä se viettää tarhassa useita tunteja päivässä tai pihattoasumisen yhteydessä pääasiallisesti aikaansa, joten mikä tahansa aidattu pihan nurkka ei kelpaa. Kuten eläinten kanssa yleensä, tässäkin pätee sanonta "mitä isompi sen parempi". On myös hyvä miettiä tilanteita, joissa olisi hyvä olla varatarha. Tilaa tarvitaan ajokärryille, hevosta varten hankitulle kuljetuskalustolle, sekä sille citymaasturille joka tarvitaan koppia varten. Lisäksi hevonen tarvitsee laidunpinta-alaa, karkeasti minimissään noin puoli hehtaaria per pää, käytännössä vähän enemmän. Jossain olisi kiva ratsastaakin, joten seuraavaksi tarvitaan (valaistu) kenttä. Maastolenkkejä varten olisikin mukavaa, jos edes lähistöllä olisi vähäautoisia teitä... Yllätytkö jos sanon, että maa maksaa. Myös sen vuokraaminen maksaa, eikä toisten maille ole suotavaa mennä ilman lupaa jos aikoo jatkossakin yleisillä paikoilla liikkua.
Joissain kunnissa on määritelty minkä verran maata pitää olla hallussasi tiettyä hevosmäärää varten.
Tarhoihin pätee sama asia kuin talliinkin, niitä pitää putsata ja hoitaa, nekin kuluu. Lumet eivät siirry itsekseen. Tarhoihin tai piha-alueille tarvitaan hiekkaa, välillä joutuu kaivelemaan pohjia auki ja laittamaan salaojaa. Mutta rahallahan siitäkin selviää.
4) Ruokaa ja juomaa
- Heinä
Heinä on hevosen ruokaa ja hevosen pitämisessä varmaankin se kallein yksittäinen menoerä. Heinän hinta riippuu monesta asiasta, heinäkilo voi maksaa mitä tahansa 0,10-0,50€ välillä, eikä se pihaan ilmesty ilmaiseksi. Keskivertohevonen syö olosuhteista riippuen noin 10-15kg heinää vuorokaudessa. Tässä päästään takaisin tiloihin, sillä heinää on oltava omasta takaa. Pikkupaali kuivaheinää painaa tuottajasta riippuen karkeasti noin 8-12kg. Niitä menee laskennallisesti siis noin 40-45kpl kuukaudessa per hevonen. Heinät ostetaan yleensä syksyisin koko talveksi, eli tarvitset ainakin syys-toukokuulle, yhdeksälle kuukaudelle heinät. 400 paalia yhdelle hevoselle, 800 kahdelle, 1200 kolmelle jne. Palataan takaisin tiloihin. Tilaa tarvitaan. Kuivaheinän säilytys on melkoinen taiteenlaji, joten mikä tahansa tila ei kelpaa. Eikä ole ollenkaan harvinaista, että osa paaleista pilaantuu, joten varaheinää on syytä olla. Pilaantuneen heinän hävittäminen se vasta mukavaa ja tilaavievää onkin. Pikkupaalien etu on helppo käsiteltävyys ja niistä on helppo arvioida annettavan heinän määrä.
Vaihtoehtona on muoviin pakattu heinä. Niitä palleroita voi säilöä pihassa, jos nyt tykkää katsella järkälemäsiä lumipalloja ympärivuotisesti. Jos ne eivät tarvitsekaan katettua säilytystilaa, niiden käsittelyyn tarvitaankin sitten joko pienen kylän verran raakaa voimaa tai kone. Joka maksaa rahaa. Niidenkään kanssa elämä ei ole pelkkää onnea ja auvoa, vaan lämpimillä ilmoilla ongelmaksi voi muodostua paalien lämpeneminen, jolloin sinulla tulee olla katettu tila minne purkaa paali tai muutoin osa heinästä on auttamatta menetetty. Muovien hävittäminen voi koitua melkoisen haastavaksi ja kalliiksi projektiksi.
Heinää ei osteta tuosta vaan, vaan sinun on tunnettava heinäntoimittajat ja valittava itsellesi sopivin vaihtoehto. Sopivin ei tässä tapauksessa tarkoita kukkarollesi, vaan hevosellesi. Jos hyvä tuuri käy, kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa, saat heinät haluamastasi paikasta. Tänä vuonna lakimuutos pysyvän nurmen statuksesta aiheutti harmaita hiuksia yhdelle sun toiselle hevosenomistajalle, kuin myös varmasti heinän tuottajalle.
Sellaiselle jolla maata on, saattaa hetkeksi tulla mieleen kasvattaa itse heinä. Helppoa kuin heinänteko. Heinäntuottaja naurahtaa tässä kohtaa vähän sarkastisesti. Mikäs siinä, jos sinulla on tietotaitoa ja koneet, eli rahaa.
- laidun
Kesällä hevosen on syytä päästä laitumelle. Voit toki vuokrata laidunpaikan toisaalta ja kuljettaa hevosesi kesäksi sinne tai sitten perustaa oman laitumen. Nimenomaan, perustaa. Laidun ei missään nimessä ole vihreä läntti, joka aidataan, vaan se pitää noin viiden vuoden välein kyntää ja kylvää, puida suojaviljat, lannoittaa ja myrkyttää. Tai maksaa jollekin joka tekee sen puolestasi. Seuraavana vuonna sinulla on mahdollisesti laidun, jolla on myös joku ravitsemuksellinen arvo. Laidun pitää aidata, tolpat maksaa useamman euron kappale, sinne pitää saada sähköt ja vesi, katoskin olisi hyvä, jotta hevonen pääsee suojaan paahtavalta auringolta, sateelta ja ötököiltä. Mitä tämä vaatii? Rahaa.
Laitumen kanssa pitää aina vähän taiteilla, sen lisäksi hevonen pitää totuttaa laidunruohoon varovasti. Pitää tietää missä vaiheessa hevoset voi sinne viedä keväällä ilman, että nurmi kärsii. Jos on kovin kylmä ja sateinen kesä, laidun ei välttämättä kasva, toisinaan se taas kasvaa liiankin nopeasti ja heinä korsiintuu, eivätkä hevoset syö sitä. Lannoitusten takia aluetta pitää mahdollisesti lohkoa, välillä pitää niittää hylkylaikkuja ja ne sonnatkin pitäisi kerätä pois. Aidat, vedet ja hevoset tarkistaa vähintään kahdesti päivässä. Huokaus. Eikö se ollutkaan sitä, että keväällä viedään ja syksyllä haetaan pois?
- vesi
Hevonen kuluttaa paljon vettä. Jos se ei tule letkua pitkin, se pitää kantaa. Jos se ei tule automaattiin, sitä pitää lisätä. Kesät talvet, joka päivä, monta kertaa. Yksi hevonen imaisee sen 25-50 litraa päivässä ja se pitää sille suoda oli keli mikä hyvänsä.
5) Aikaa ja rahaa, sekä tietotaitoa
Hevosen pitäminen kotona syö sekä aikaa, että rahaa. Täysihoitotallissa menet valmiiksi syötetyn ja juotetun hevosen luo, tervehdit sitä ja muita tallilaisia. Harjaat sen, satuloit, ratsastat, hoidat uudelleen ja lähdet kotiin. Tiedät, että hevosellasi on kaikki hyvin, siitähän sinä maksat. Voit vaikka heittää viikon etelänmatkan ja hommat hoituu.
Kotona ensimmäinen mistä tingit, niiden etelänmatkojen jälkeen, on ratsastus. Aina on jotain mikä on pakko hoitaa; tarhojen siivous, karsinat, pihaton pohjakin vaatii siivousta. Kappas, aitatolppa on vinksahtanut, hevoset pitää ruokkia, heinäkuormakin pitää purkaa. Ja jos ei mitään muuta, taivaalta tulee saavikaupalla vettä ja kellojakin juuri siirrettiin, joten pimeää tulee jo viideltä, eikä kukaan ole edes lanannut kentänpohjaa. Ja flunssakin on vähän tuloillaan.
Hevosenomistaja kuvittelee aina, että kesä on parasta aikaa hevosten kanssa. Miten sitä aina talvella unohtaakin auringon ja paahteen, sekä ötökät, jotka vainoaa joka nurkassa. Polttiaiset, hyttyset, paarmat. Tai sitten on märkää. Syksyllä on märkää ja pimeää, talvella kylmää ja pimeää. Hevosenomistaja taitaa olla optimistisillaan keväällä lumien sulaessa, ruohon alkaessa vihertää, kun ötököistä ei ole vielä tietoakaan. Silloin kurakin tuntuu väliaikaiselta, kun syksyllä sitä tulee korvistakin.
Kotona sinun on tiedettävä koska hevonen kengitetään tai vuollaan. Kengittäjät ovat heinäntuottajien lisäksi vähän oma heimonsa, hyvästä kannattaa pitää kiinni! Kengittäjä tulee oman aikataulunsa mukaan, silloin hevonen on syytä olla sisällä ja jonkun paikalla.
Sinun tulee tietää miksi hevosesi käyttäytyy vähän oudosti. Miksi se lihoo? Miksei se liiku puhtaasti? Tai mitä tahansa pulmatilanteita nyt oletkaan tottunut selvittämään tallimestarilta. Sinä talutat ähkyistä hevosta yömyöhään. Sinä huolehdit, että kuivikkeet eivät lopu kesken. Sinä hoidat lantalan tyhjennyksen, hevosten madotuksen, raspauksen ja rokotukset ja kaiken muunkin eteentulevan.
Summa summarum
Olen joskus heittänyt ilmaan ajatuksen, että jokaisen hevosen hankkivan tulisi ensin pitää hevostaan vähintään vuosi kotona, täysin omassa hoidossaan vastaten itse kaikesta. Silloin tajuaisi mitä kaikkea tallipaikan hintaan sisältyy ja miten paljon vastuuta noinkin isosta eläimestä on. Ja miettisi ehkä kahdesti esittäessään toiveita ja vaatimuksia loimien vaihdosta säätilan mukaan tai tilanteesta kun eläinlääkäri pääseekin paikalle vain keskellä päivää eikä omat kuviosi anna myöden olla paikalla.
Sen jälkeen kun hevoseni ovat muuttaneet kotiin, en usko että suostuisin niitä enää muille hoitoon viemään. Myönnettäköön, sisäinen ituhippini alkaa orastaa, eikä minulla totuuden nimissä olisi rahkeita maksaa 4-5 hevosen täysihoidosta.
Parasta omassa tallissa on se, että saat tehdä asiat haluamallasi tavalla, silloin kun sinulle parhaiten sopii. Tunnet varmasti hevosesi kun sitä jatkuvasti seuraat. On ihan mahtavaa mennä hevosten luo aamulla kun ne tervehtivät kaurasankoaan tai illalla kun ne mutustelevat tyytyväisenä yöheiniään.
Kipeäksi ei kannata ryhtyä, saati sitten ehdoin tahdoin viihteellä sellaiseksi hankkiutua, sillä talliin on mentävä vaikka kankkunen jyskyttäisi otsalohkossa. Reissuista ei hirveästi edes haaveilla, sillä vapaapäiviä ei juuri tunneta ilman perusteellista organiseeraamista.
Ai niin, eikä sääherrat aina kuuntele nätistikään lausuttuja toiveita.
Aina ei vaan voi voittaa, ei edes joka kerta.
Ajatus yleensä hiipii ihmisten mieliin joko siinä kohtaa kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja hevoset laiduntaa tai vaihtoehtoisesti kun tallinpitäjän kanssa menee ajatukset ristiin. Huonoin, vaikkakin ehkä yleisin peruste hevosten kotonapitämiselle, on raha ja sen säästäminen. Se onkin se mikä ihmisiä kiinnostaa eniten, mitä hevosten pito kotona maksaa? Karkeasti sanottuna, sen minkä rahassa säästää, sen ajassa menettää.
Mielestäni järkevämpi lähestymistapa olisi miettiä, mitä hevostenpito kotona vaatii? Allaolevaa voi miettiä ajatuksella myös siinä kohtaa kun miettii miksi se tallipaikka on niin kallis.
1) Tilat
Hevonen tarvitsee tallin. Vaihtoehtoisesti hevosta voi pitää myös pihatossa, mutta se ei ole yhtään vähäpätöisempi tai vähätöisempi rakennus kuin tallikaan. Karkeasti ainoa erotus on siinä, että hevonen pääsee omavalintaisesti viettämään aikaansa joko pihalla tai sisällä, miten nyt kulloinkin mieli tekee. Karsinan lisäksi tarvitset paikan varusteille, heinälle, kuivikkeille, kenties myös hevosen hoitamiselle. Lantalakin tarvitaan. Loimet ja varusteet olisi hyvä saada kuivaksi jossain. Pihaton yhteydessä tulee olla lämmin sairaskarsina niitä tilanteita varten kun jotain on sattunut. Ja hevosten kanssahan sattuu ja tapahtuu.
Jos ei ole käynyt niin ilmiömäinen tuuri että hallussasi on valmis, määräykset ja mitoitukset täyttävä talli, on vaihtoehtona joko remontoida olemassaolevasta rakennuksesta sellainen, rakentaa tai rakennuttaa uusi tai hankkia siirtotalli. Kaikki nämä vaihtoehdot maksaa, tapauksesta riippuen joko paljon tai vähän enemmän. Jos ajatellaan vaikka meidän projektia, olisin sillä hinnalla pitänyt yhtä hevosta maneesitallilla noin pari vuotta, maneesittomalla huomattavasti pidempään. Ja me sentään rakennamme ihan itse, ns. "nollabudjetilla".
Tiloja tarvitsee myös huoltaa, korjata, maalata ja pestä, sillä kuten aiemmin sanoin, hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu. Aina jotain menee rikki tai kuluu. Hevonen on yllättävän kuluttava eläin. Sähkö maksaa, samoin vesi ja jätehuolto. Lisäksi vielä vakuutukset ja kiinteistövero.
2) Seuraa
Hevonen on laumaeläin. Teoriassa kaksi hevosta on lauma, mutta käytännössä se osoittautuu usein kotioloissa hankalaksi, sillä sillä aikaa kun toinen on ratsastettavana, ajettavana tai vaikkapa kengitettävänä, toinen on yksin ja tämähän ei kaikille hevosille sovi. Tarvitaan siis yleensä vähintään kolme hevosta, jotta lauma on lauma ja arki sujuu, eikä kenenkään tarvitse olla yksin. Minä olen pelannut varman päälle ja hupsista, nyt niitä onkin jo neljä.
Monet miettivät ottavansa kaverin tai tuttavan hevosen oman hevosensa seuraksi, saahan siitä itselleenkin seuraa, kivempi touhuta yhdessä. Itse en ole osoittautunut ollenkaan näin sosiaaliseksi tapaukseksi ja olenkin päättänyt pitäytyä pelkästään omissa eläimissä. Varsinkin siitä syystä, että siinä kohtaa kun toinen on maksava asiakas, hän alkaa myös vaatia rahoilleen vastinetta.
Hevoset tarvitsevat yllättävän paljon tilaa. Hevoselle pitää olla tarha, sillä se viettää tarhassa useita tunteja päivässä tai pihattoasumisen yhteydessä pääasiallisesti aikaansa, joten mikä tahansa aidattu pihan nurkka ei kelpaa. Kuten eläinten kanssa yleensä, tässäkin pätee sanonta "mitä isompi sen parempi". On myös hyvä miettiä tilanteita, joissa olisi hyvä olla varatarha. Tilaa tarvitaan ajokärryille, hevosta varten hankitulle kuljetuskalustolle, sekä sille citymaasturille joka tarvitaan koppia varten. Lisäksi hevonen tarvitsee laidunpinta-alaa, karkeasti minimissään noin puoli hehtaaria per pää, käytännössä vähän enemmän. Jossain olisi kiva ratsastaakin, joten seuraavaksi tarvitaan (valaistu) kenttä. Maastolenkkejä varten olisikin mukavaa, jos edes lähistöllä olisi vähäautoisia teitä... Yllätytkö jos sanon, että maa maksaa. Myös sen vuokraaminen maksaa, eikä toisten maille ole suotavaa mennä ilman lupaa jos aikoo jatkossakin yleisillä paikoilla liikkua.
Joissain kunnissa on määritelty minkä verran maata pitää olla hallussasi tiettyä hevosmäärää varten.
Tarhoihin pätee sama asia kuin talliinkin, niitä pitää putsata ja hoitaa, nekin kuluu. Lumet eivät siirry itsekseen. Tarhoihin tai piha-alueille tarvitaan hiekkaa, välillä joutuu kaivelemaan pohjia auki ja laittamaan salaojaa. Mutta rahallahan siitäkin selviää.
4) Ruokaa ja juomaa
- Heinä
Heinä on hevosen ruokaa ja hevosen pitämisessä varmaankin se kallein yksittäinen menoerä. Heinän hinta riippuu monesta asiasta, heinäkilo voi maksaa mitä tahansa 0,10-0,50€ välillä, eikä se pihaan ilmesty ilmaiseksi. Keskivertohevonen syö olosuhteista riippuen noin 10-15kg heinää vuorokaudessa. Tässä päästään takaisin tiloihin, sillä heinää on oltava omasta takaa. Pikkupaali kuivaheinää painaa tuottajasta riippuen karkeasti noin 8-12kg. Niitä menee laskennallisesti siis noin 40-45kpl kuukaudessa per hevonen. Heinät ostetaan yleensä syksyisin koko talveksi, eli tarvitset ainakin syys-toukokuulle, yhdeksälle kuukaudelle heinät. 400 paalia yhdelle hevoselle, 800 kahdelle, 1200 kolmelle jne. Palataan takaisin tiloihin. Tilaa tarvitaan. Kuivaheinän säilytys on melkoinen taiteenlaji, joten mikä tahansa tila ei kelpaa. Eikä ole ollenkaan harvinaista, että osa paaleista pilaantuu, joten varaheinää on syytä olla. Pilaantuneen heinän hävittäminen se vasta mukavaa ja tilaavievää onkin. Pikkupaalien etu on helppo käsiteltävyys ja niistä on helppo arvioida annettavan heinän määrä.
Vaihtoehtona on muoviin pakattu heinä. Niitä palleroita voi säilöä pihassa, jos nyt tykkää katsella järkälemäsiä lumipalloja ympärivuotisesti. Jos ne eivät tarvitsekaan katettua säilytystilaa, niiden käsittelyyn tarvitaankin sitten joko pienen kylän verran raakaa voimaa tai kone. Joka maksaa rahaa. Niidenkään kanssa elämä ei ole pelkkää onnea ja auvoa, vaan lämpimillä ilmoilla ongelmaksi voi muodostua paalien lämpeneminen, jolloin sinulla tulee olla katettu tila minne purkaa paali tai muutoin osa heinästä on auttamatta menetetty. Muovien hävittäminen voi koitua melkoisen haastavaksi ja kalliiksi projektiksi.
Heinää ei osteta tuosta vaan, vaan sinun on tunnettava heinäntoimittajat ja valittava itsellesi sopivin vaihtoehto. Sopivin ei tässä tapauksessa tarkoita kukkarollesi, vaan hevosellesi. Jos hyvä tuuri käy, kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa, saat heinät haluamastasi paikasta. Tänä vuonna lakimuutos pysyvän nurmen statuksesta aiheutti harmaita hiuksia yhdelle sun toiselle hevosenomistajalle, kuin myös varmasti heinän tuottajalle.
Sellaiselle jolla maata on, saattaa hetkeksi tulla mieleen kasvattaa itse heinä. Helppoa kuin heinänteko. Heinäntuottaja naurahtaa tässä kohtaa vähän sarkastisesti. Mikäs siinä, jos sinulla on tietotaitoa ja koneet, eli rahaa.
Kesällä hevosen on syytä päästä laitumelle. Voit toki vuokrata laidunpaikan toisaalta ja kuljettaa hevosesi kesäksi sinne tai sitten perustaa oman laitumen. Nimenomaan, perustaa. Laidun ei missään nimessä ole vihreä läntti, joka aidataan, vaan se pitää noin viiden vuoden välein kyntää ja kylvää, puida suojaviljat, lannoittaa ja myrkyttää. Tai maksaa jollekin joka tekee sen puolestasi. Seuraavana vuonna sinulla on mahdollisesti laidun, jolla on myös joku ravitsemuksellinen arvo. Laidun pitää aidata, tolpat maksaa useamman euron kappale, sinne pitää saada sähköt ja vesi, katoskin olisi hyvä, jotta hevonen pääsee suojaan paahtavalta auringolta, sateelta ja ötököiltä. Mitä tämä vaatii? Rahaa.
Laitumen kanssa pitää aina vähän taiteilla, sen lisäksi hevonen pitää totuttaa laidunruohoon varovasti. Pitää tietää missä vaiheessa hevoset voi sinne viedä keväällä ilman, että nurmi kärsii. Jos on kovin kylmä ja sateinen kesä, laidun ei välttämättä kasva, toisinaan se taas kasvaa liiankin nopeasti ja heinä korsiintuu, eivätkä hevoset syö sitä. Lannoitusten takia aluetta pitää mahdollisesti lohkoa, välillä pitää niittää hylkylaikkuja ja ne sonnatkin pitäisi kerätä pois. Aidat, vedet ja hevoset tarkistaa vähintään kahdesti päivässä. Huokaus. Eikö se ollutkaan sitä, että keväällä viedään ja syksyllä haetaan pois?
- muu ruoka
Täysihoitotallissa voit vierittää vastuun hevosesi ruokinnasta tallinpitäjälle, mutta siinä kohtaa kun hevonen on omassa pihassa ja sinun vastuullasi, on syytä tietää myös jotakin hevosten ruokinnasta.
Täysihoitotallissa voit vierittää vastuun hevosesi ruokinnasta tallinpitäjälle, mutta siinä kohtaa kun hevonen on omassa pihassa ja sinun vastuullasi, on syytä tietää myös jotakin hevosten ruokinnasta.
- vesi
Hevonen kuluttaa paljon vettä. Jos se ei tule letkua pitkin, se pitää kantaa. Jos se ei tule automaattiin, sitä pitää lisätä. Kesät talvet, joka päivä, monta kertaa. Yksi hevonen imaisee sen 25-50 litraa päivässä ja se pitää sille suoda oli keli mikä hyvänsä.
(kuva netistä, kuvaaja ei tiedossa)
Hevosen pitäminen kotona syö sekä aikaa, että rahaa. Täysihoitotallissa menet valmiiksi syötetyn ja juotetun hevosen luo, tervehdit sitä ja muita tallilaisia. Harjaat sen, satuloit, ratsastat, hoidat uudelleen ja lähdet kotiin. Tiedät, että hevosellasi on kaikki hyvin, siitähän sinä maksat. Voit vaikka heittää viikon etelänmatkan ja hommat hoituu.
Kotona ensimmäinen mistä tingit, niiden etelänmatkojen jälkeen, on ratsastus. Aina on jotain mikä on pakko hoitaa; tarhojen siivous, karsinat, pihaton pohjakin vaatii siivousta. Kappas, aitatolppa on vinksahtanut, hevoset pitää ruokkia, heinäkuormakin pitää purkaa. Ja jos ei mitään muuta, taivaalta tulee saavikaupalla vettä ja kellojakin juuri siirrettiin, joten pimeää tulee jo viideltä, eikä kukaan ole edes lanannut kentänpohjaa. Ja flunssakin on vähän tuloillaan.
Hevosenomistaja kuvittelee aina, että kesä on parasta aikaa hevosten kanssa. Miten sitä aina talvella unohtaakin auringon ja paahteen, sekä ötökät, jotka vainoaa joka nurkassa. Polttiaiset, hyttyset, paarmat. Tai sitten on märkää. Syksyllä on märkää ja pimeää, talvella kylmää ja pimeää. Hevosenomistaja taitaa olla optimistisillaan keväällä lumien sulaessa, ruohon alkaessa vihertää, kun ötököistä ei ole vielä tietoakaan. Silloin kurakin tuntuu väliaikaiselta, kun syksyllä sitä tulee korvistakin.
Sinun tulee tietää miksi hevosesi käyttäytyy vähän oudosti. Miksi se lihoo? Miksei se liiku puhtaasti? Tai mitä tahansa pulmatilanteita nyt oletkaan tottunut selvittämään tallimestarilta. Sinä talutat ähkyistä hevosta yömyöhään. Sinä huolehdit, että kuivikkeet eivät lopu kesken. Sinä hoidat lantalan tyhjennyksen, hevosten madotuksen, raspauksen ja rokotukset ja kaiken muunkin eteentulevan.
Olen joskus heittänyt ilmaan ajatuksen, että jokaisen hevosen hankkivan tulisi ensin pitää hevostaan vähintään vuosi kotona, täysin omassa hoidossaan vastaten itse kaikesta. Silloin tajuaisi mitä kaikkea tallipaikan hintaan sisältyy ja miten paljon vastuuta noinkin isosta eläimestä on. Ja miettisi ehkä kahdesti esittäessään toiveita ja vaatimuksia loimien vaihdosta säätilan mukaan tai tilanteesta kun eläinlääkäri pääseekin paikalle vain keskellä päivää eikä omat kuviosi anna myöden olla paikalla.
Sen jälkeen kun hevoseni ovat muuttaneet kotiin, en usko että suostuisin niitä enää muille hoitoon viemään. Myönnettäköön, sisäinen ituhippini alkaa orastaa, eikä minulla totuuden nimissä olisi rahkeita maksaa 4-5 hevosen täysihoidosta.
Parasta omassa tallissa on se, että saat tehdä asiat haluamallasi tavalla, silloin kun sinulle parhaiten sopii. Tunnet varmasti hevosesi kun sitä jatkuvasti seuraat. On ihan mahtavaa mennä hevosten luo aamulla kun ne tervehtivät kaurasankoaan tai illalla kun ne mutustelevat tyytyväisenä yöheiniään.
Kipeäksi ei kannata ryhtyä, saati sitten ehdoin tahdoin viihteellä sellaiseksi hankkiutua, sillä talliin on mentävä vaikka kankkunen jyskyttäisi otsalohkossa. Reissuista ei hirveästi edes haaveilla, sillä vapaapäiviä ei juuri tunneta ilman perusteellista organiseeraamista.
Ai niin, eikä sääherrat aina kuuntele nätistikään lausuttuja toiveita.
Aina ei vaan voi voittaa, ei edes joka kerta.
maanantai 9. marraskuuta 2015
Oman tallin rakentaminen III
29.09.2015
Tallin rakennus etenee "hiljaa hyvä tulee"- periaatteella. Kevään ja kesän mittaan on saatu kattotuolit, aluskate ja peltikatto paikoilleen. Tuulensuojalevyt on lähes kauttaaltaan seinissä, ikkunat siellä missä pitääkin. Sisähommiakin on päästy
tekemään. Pihaton puoli olisi tarkoitus saada käyttökuntoon
mahdollisimman pian, talliosaa voidaan tehdä talvellakin. Myös tarha-alueet on syytä tehdä valmiiksi ennen talven tuloa. Pihatosta uupuu sisäkatto,
sekä seinäpintamateriaali ja sähköt.
28.04.2015
Näkymä ulko-ovelta talliin. Suoraan edessä kaksi 9m2 karsinaa, oikealla takakulmassa varustehuone, heti ulko-ovesta oikealla isompi 14,5m2 karsina omalla uloskäynnillä, omaan tarhaan. Vasemmalla edessä pesupaikka, jonka viereen keskelle vasemmalle tulee tuplaovet pihattoon.
28.04.2015
30.10.2015
Näkymä ulko-ovelta talliin. Suoraan edessä kaksi 9m2 karsinaa, oikealla takakulmassa varustehuone, heti ulko-ovesta oikealla isompi 14,5m2 karsina omalla uloskäynnillä, omaan tarhaan. Vasemmalla edessä pesupaikka, jonka viereen keskelle vasemmalle tulee tuplaovet pihattoon.
28.04.2015
30.10.2015
Kura, jota Suomessa tuntuu nykyään riittävän ympärivuotisesti, on minulle hevosten kanssa kirosana. Niinpä panostimme erityisesti piha-alueiden salaojitukseen, savimaalla kun ollaan. Pihattotarhan pohjassa luikertelee monta kymmentä metriä salaojaputkea, niiden päälle tulee suodatinkangas ja pintaan hiekka. Oletan ja toivon, että vapaus syödä heinää lähes milloin vaan pitäisi hiekansyönnin kurissa.
5.11.2015
Kentän pohja tehtiin samoilla kaivuilla, valotolpatkin on pystytetty
paikoilleen. Kenttä on jotakuinkin 20x40 metriä, pieni, mutta
huomattavasti suurempi kuin aikaisempi kenttäni. Jota ei siis ole ollut
ollenkaan. Nyt annetaan talven kovettaa pohjaa ja keväällä katsotaan siihen pintamateriaaleja. Vielä on pohdinnan alla mennäänkö perinteisellä hiekalla vai tehtäisiinkö koeluontoinen purukenttä?
perjantai 10. huhtikuuta 2015
Edelleen sitä täydellistä ruokintaratkaisua etsimässä
Edellisiä pohdintojani hevosen heinäruokinnasta voi käydä lukemassa tästä linkistä:
http://idearikas.blogspot.fi/2014/01/taydellista-ruokintaratkaisua-etsimassa.html
Yksi ideologiani kulmakivistä on se, että heinä ei saa loppua hevosen nenän edestä koskaan. Muutamia poikkeustilanteita toki sallin, kuten esimerkiksi liikunta, mutta noin teoriassa sitä tulisi olla aina saatavilla, jotta Pienen Hevosparan ei tarvitsisi huolestua sen loppumisesta, eikä alkaa ahmimaan. Minun huolekseni jää sitten pitää sitä heinää saatavilla, mutta rajoittaa sen syöntinopeutta. Ja se jos mikä on tuottanut päänvaivaa ja harmaita hiuksia!
Meillä on kokeiltu jos jonkinlaisia virityksiä, mutta aina sieltä löytyy se hevosen mentävä porsaanreikä. Vieläkään heinänkulutus ei ole ihan optimaalista, mutta ainakaan sitä ei tällä hetkellä mene juurikaan maahan poljettavaksi, vaan se päätyy sinne minne pitääkin.
Ideoimme esikoistyttären kanssa hienon laatikon, jonka irrallinen pohja on tehty kuormalavasta ja filmivanerista johon on porattu reikiä. Kehikko ympärillä on toteutettu laudasta. Paalin saa helposti lavalle, reunakehikko paikalleen ja aukinaiseksi teurastettu Hevarin slow feeding- verkko palohaoilla paalin päälle kiinni. Ainoa vaan, että hevosten mielestä tämä oli lähinnä vitsi, heinää sai kaivettua reunoilta suun täydeltä.
Oli siis aika ottaa järeämmät aseet käyttöön. Vahingossa bongasin paikallisesta Agrimarketista klapisäkin, joka tarttui alennuksesta mukaani parilla kympillä. Verkko on vahvaa, muutaman millimetrin paksuista valkoista nylon- lankaa ja silmäkoko on noin 2x2cm. Juuri sopiva meidän vajaa 200kg:n paaleille ja vielä siistin näköinenkin!
Alkuun keksintö vaikutti aukottomalta, mutta sitten kävi taas perinteisesti, paali alkoi huveta silmissä. Ymmärrän toki, että syöminen on kivaa, mutta yli 40kg päivässä kahdelle hevoselle kuulostaa aika... hurjalta määrältä, varsinkin kun toinen niistä on puolitoistavuotias, jonka laskennallinen syöntimäärä olisi kymmenen kilon luokkaa... vielä pitäisi siis nipistää vuorokausikulutusta 10-15 kiloa.
Viimeisin ratkaisu on ollut laittaa Hevarin verkko alle ja klapisäkki päälle. Tuplaverkko kuulostaa rajulta, mutta ei sekään vielä priimasti toimi. Jatkamme siis pohdintoja.
http://idearikas.blogspot.fi/2014/01/taydellista-ruokintaratkaisua-etsimassa.html
Yksi ideologiani kulmakivistä on se, että heinä ei saa loppua hevosen nenän edestä koskaan. Muutamia poikkeustilanteita toki sallin, kuten esimerkiksi liikunta, mutta noin teoriassa sitä tulisi olla aina saatavilla, jotta Pienen Hevosparan ei tarvitsisi huolestua sen loppumisesta, eikä alkaa ahmimaan. Minun huolekseni jää sitten pitää sitä heinää saatavilla, mutta rajoittaa sen syöntinopeutta. Ja se jos mikä on tuottanut päänvaivaa ja harmaita hiuksia!
Meillä on kokeiltu jos jonkinlaisia virityksiä, mutta aina sieltä löytyy se hevosen mentävä porsaanreikä. Vieläkään heinänkulutus ei ole ihan optimaalista, mutta ainakaan sitä ei tällä hetkellä mene juurikaan maahan poljettavaksi, vaan se päätyy sinne minne pitääkin.
Ideoimme esikoistyttären kanssa hienon laatikon, jonka irrallinen pohja on tehty kuormalavasta ja filmivanerista johon on porattu reikiä. Kehikko ympärillä on toteutettu laudasta. Paalin saa helposti lavalle, reunakehikko paikalleen ja aukinaiseksi teurastettu Hevarin slow feeding- verkko palohaoilla paalin päälle kiinni. Ainoa vaan, että hevosten mielestä tämä oli lähinnä vitsi, heinää sai kaivettua reunoilta suun täydeltä.
Oli siis aika ottaa järeämmät aseet käyttöön. Vahingossa bongasin paikallisesta Agrimarketista klapisäkin, joka tarttui alennuksesta mukaani parilla kympillä. Verkko on vahvaa, muutaman millimetrin paksuista valkoista nylon- lankaa ja silmäkoko on noin 2x2cm. Juuri sopiva meidän vajaa 200kg:n paaleille ja vielä siistin näköinenkin!
Alkuun keksintö vaikutti aukottomalta, mutta sitten kävi taas perinteisesti, paali alkoi huveta silmissä. Ymmärrän toki, että syöminen on kivaa, mutta yli 40kg päivässä kahdelle hevoselle kuulostaa aika... hurjalta määrältä, varsinkin kun toinen niistä on puolitoistavuotias, jonka laskennallinen syöntimäärä olisi kymmenen kilon luokkaa... vielä pitäisi siis nipistää vuorokausikulutusta 10-15 kiloa.
Viimeisin ratkaisu on ollut laittaa Hevarin verkko alle ja klapisäkki päälle. Tuplaverkko kuulostaa rajulta, mutta ei sekään vielä priimasti toimi. Jatkamme siis pohdintoja.
keskiviikko 8. huhtikuuta 2015
Oman tallin rakentaminen, osa II
09.06.2014
13.10.2014
Nyt on pikkuhiljaa taas herätty toimimaan. Rakennus on edennyt siihen pisteeseen, että se on muutakin kuin pari tikkua pystyssä. Puutavarakasojen sisältö on siirtynyt lankku kerrallaan paikoilleen.
13.03.2015
20.03.2015
Tallin ylisille tulee säilytystilaa
Runko on valmis, kattotuolit on tehty, aluskate on asennettu. Seuraavaksi puuhastellaan kattopeltien ja tuulensuojalevyjen kanssa, ryhdytään valmistelemaan eristämistä ja ikkunatkin odottavat paikalleenlaittoa.
Runko on valmis, kattotuolit on tehty, aluskate on asennettu. Seuraavaksi puuhastellaan kattopeltien ja tuulensuojalevyjen kanssa, ryhdytään valmistelemaan eristämistä ja ikkunatkin odottavat paikalleenlaittoa.
08.04.2015
Niin ja odotellaan tallin neljättä asukasta syntyväksi...
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Täydellistä ruokintaratkaisua etsimässä
Veden jälkeen seuraavaksi lempparein aiheeni hevosiin liittyen on heinä. Heinä on hevosen ruokaa, oli se sitten ruohoa tai kuivaa tavaraa paalista. Kaiken ruokinnan tulisi perustua heinään, analysoituun sellaiseen ja purkeista, pusseista ja purnukoista tulisi täydentää vaan heinän puutteita.
Hyvä heinä on ravinteikasta, homeetonta, pölytöntä, mahdollisimman lehtevää ja hyvän tuoksuista. Heinän ulkonäkö ei välttämättä kerro paljonkaan sen ravintosisällöstä tai sopivuudesta hevoselle, siitä syystä ruokintaa suunnitellessa heinä olisi syytä analysoida. Se ei tietysti kerro koko totuutta, sillä analyysi on vain pienestä otannasta ja samalla pellolla kasvaessaankin heinälle on erilaiset kasvuolosuhteet. Saati sitten jos heinää tuotetaan useasta eri lohkosta ja sitä korjataan useaan eri ajankohtaan. Mutta analyysi kertoo siis jonkinlaisen lähtökohdan ruokinnalle.
Ravinnontarpeen määrittelee hevosen kulutus ja sen tekemä työ. Suurin osa harrastehevosista tekee vain kevyttä työtä, vaikka se omistajan mielestä raataa jopa tunnin päivässä. Tunti päivässä tekee 7 tuntia viikossa. Minäkin tykkäisin sellaisista työajoista! Muun ajan hevonen viettää joko tarhassa tai pahimmassa tapauksessa karsinassa. Mutta ei mennä ainakaan juuri nyt siihen.
Heinämäärää laskettaessa pitää tietää sulavan raakavalkuaisen, sulavan kuidun ja sokerin määrän lisäksi heinän kuiva-aineprosentti. Hevosen suositeltava karkearehun vuorokausisaanti on 1,5 kg karkearehun kuiva-ainetta jokaista 100kg kohti. Jos heinän kuiva-aineprosentti on esimerkiksi 83, heinää annostellaan 1,8 kg 100 elopainokiloa kohti vuorokaudessa. 500 kg hevosella tämä tarkoittaa vähintään 9 kiloa vuorokaudessa, isommalle tietysti enemmän.
Tuo määrä on syöty hetkessä, varsinkin jos se heitetään kolmasti päivässä vapaasti nokan eteen. Luonnossa hevoset laiduntaa ja liikkuu noin 18 tuntia päivässä. Ei tässä nyt olla tuuppaamassa hevosta takaisin aroille, eikä edes vastaaviin olosuhteisiin mutta hevosen elimistö on sopeutunut siihen, että sen leuat jauhavat käytännössä aina. Tosin se on myös luotu liikkumaan jopa 30-80km päivässä ruohoa etsiessään, mutta se onkin sitten jo toinen juttu se.
Hevosen mahalaukun tilavuus on noin vain noin ämpäri, 10 litraa ja hevosen maha tuottaa suolahappoa koko ajan. Syöty rehu ja pureskelun tuottama sylki puskuroi hapon vaikutusta. Jos ruokintakerrat on liian harvassa, ei ole rehumassaa eikä sylkeä ja happo pääsee vaurioittamaan mahan seinämää, jonka tuloksena on mahahaava. Mahahaavalle altistaa yli 4 tunnin tauot syömisessä ja liian vähäinen korsirehun määrä. Liiallinen heinä taas venyttää hevosen suolistoa ja tuloksena on se kuuluisa heinämaha.
Tämän pohjustuksen jälkeen päästiin melko hataraa aasinsiltaa pitkin itse dilemmaan:
Miten saada hevoselle riittämään 10kg, tai meidän tapauksessamme äidille ja tyttärelle noin 18kg heinää vähintään 16 tunniksi?
Ratkaisua en ole vielä keksinyt, mutta teen jatkuvasti rankkaa ajatustyötä sen suhteen.
Vapaa heinä olisi aivan mahtava asia, mutta meidän Reipas Leuanliikuttaja syö sitä todistetusti jopa 35 kiloa vuorokaudessa. Ja polkee toisen mokoman maahan, jolloin sen ravintoarvo on täysi nolla. Tällä hetkellä meillä on käytössä vapaasti roikkuvat slow feeding- verkot, joiden silmäkoko on noin 3,5x4 cm. Päivisin verkko on ulkona ja öisin sisällä. Verkkoon mahtuu kerrallaan noin 5kg löyhästi aseteltua tai 8kg tiukkaan tuupattua heinää, jota haluaisin annostella karkeasti kilon tunnissa. Hätä keinot keksii, sanoi Alati Nälkäinen Hevonen ja opetteli nyhtämään verkosta suun täydeltä evästä. En ole päässyt todistamaan miten se sen tekee, mutta sillä on jatkuvasti suu täynnä, vaikka verkko on ehjä. Ja upeat lihakset leuoissa. 5kg annoksen syöminen kestää vajaat 3 tuntia. Ikävä emäntä kokeili laittaa kaksi verkkoa päällekäin, mutta Hevonen totesi nääntyvänsä nälkään niin hankalalla syömätavalla ja siirtyi verkon luota etsimään juuria maasta.
Hyvä heinä on ravinteikasta, homeetonta, pölytöntä, mahdollisimman lehtevää ja hyvän tuoksuista. Heinän ulkonäkö ei välttämättä kerro paljonkaan sen ravintosisällöstä tai sopivuudesta hevoselle, siitä syystä ruokintaa suunnitellessa heinä olisi syytä analysoida. Se ei tietysti kerro koko totuutta, sillä analyysi on vain pienestä otannasta ja samalla pellolla kasvaessaankin heinälle on erilaiset kasvuolosuhteet. Saati sitten jos heinää tuotetaan useasta eri lohkosta ja sitä korjataan useaan eri ajankohtaan. Mutta analyysi kertoo siis jonkinlaisen lähtökohdan ruokinnalle.
Ravinnontarpeen määrittelee hevosen kulutus ja sen tekemä työ. Suurin osa harrastehevosista tekee vain kevyttä työtä, vaikka se omistajan mielestä raataa jopa tunnin päivässä. Tunti päivässä tekee 7 tuntia viikossa. Minäkin tykkäisin sellaisista työajoista! Muun ajan hevonen viettää joko tarhassa tai pahimmassa tapauksessa karsinassa. Mutta ei mennä ainakaan juuri nyt siihen.
Heinämäärää laskettaessa pitää tietää sulavan raakavalkuaisen, sulavan kuidun ja sokerin määrän lisäksi heinän kuiva-aineprosentti. Hevosen suositeltava karkearehun vuorokausisaanti on 1,5 kg karkearehun kuiva-ainetta jokaista 100kg kohti. Jos heinän kuiva-aineprosentti on esimerkiksi 83, heinää annostellaan 1,8 kg 100 elopainokiloa kohti vuorokaudessa. 500 kg hevosella tämä tarkoittaa vähintään 9 kiloa vuorokaudessa, isommalle tietysti enemmän.
Tuo määrä on syöty hetkessä, varsinkin jos se heitetään kolmasti päivässä vapaasti nokan eteen. Luonnossa hevoset laiduntaa ja liikkuu noin 18 tuntia päivässä. Ei tässä nyt olla tuuppaamassa hevosta takaisin aroille, eikä edes vastaaviin olosuhteisiin mutta hevosen elimistö on sopeutunut siihen, että sen leuat jauhavat käytännössä aina. Tosin se on myös luotu liikkumaan jopa 30-80km päivässä ruohoa etsiessään, mutta se onkin sitten jo toinen juttu se.
Hevosen mahalaukun tilavuus on noin vain noin ämpäri, 10 litraa ja hevosen maha tuottaa suolahappoa koko ajan. Syöty rehu ja pureskelun tuottama sylki puskuroi hapon vaikutusta. Jos ruokintakerrat on liian harvassa, ei ole rehumassaa eikä sylkeä ja happo pääsee vaurioittamaan mahan seinämää, jonka tuloksena on mahahaava. Mahahaavalle altistaa yli 4 tunnin tauot syömisessä ja liian vähäinen korsirehun määrä. Liiallinen heinä taas venyttää hevosen suolistoa ja tuloksena on se kuuluisa heinämaha.
Tämän pohjustuksen jälkeen päästiin melko hataraa aasinsiltaa pitkin itse dilemmaan:
Miten saada hevoselle riittämään 10kg, tai meidän tapauksessamme äidille ja tyttärelle noin 18kg heinää vähintään 16 tunniksi?
Ratkaisua en ole vielä keksinyt, mutta teen jatkuvasti rankkaa ajatustyötä sen suhteen.
Vapaa heinä olisi aivan mahtava asia, mutta meidän Reipas Leuanliikuttaja syö sitä todistetusti jopa 35 kiloa vuorokaudessa. Ja polkee toisen mokoman maahan, jolloin sen ravintoarvo on täysi nolla. Tällä hetkellä meillä on käytössä vapaasti roikkuvat slow feeding- verkot, joiden silmäkoko on noin 3,5x4 cm. Päivisin verkko on ulkona ja öisin sisällä. Verkkoon mahtuu kerrallaan noin 5kg löyhästi aseteltua tai 8kg tiukkaan tuupattua heinää, jota haluaisin annostella karkeasti kilon tunnissa. Hätä keinot keksii, sanoi Alati Nälkäinen Hevonen ja opetteli nyhtämään verkosta suun täydeltä evästä. En ole päässyt todistamaan miten se sen tekee, mutta sillä on jatkuvasti suu täynnä, vaikka verkko on ehjä. Ja upeat lihakset leuoissa. 5kg annoksen syöminen kestää vajaat 3 tuntia. Ikävä emäntä kokeili laittaa kaksi verkkoa päällekäin, mutta Hevonen totesi nääntyvänsä nälkään niin hankalalla syömätavalla ja siirtyi verkon luota etsimään juuria maasta.
Viime talvena rakensimme itse slow feeding- laatikon lavasta ja lavankauluksista. Silloin hevosella oli vielä joku tolkku ja heinämäärä pysyi kolmen hevosen porukassa keskimäärin 14kg päivässä, per hevonen. Tai sitten omani söi sen 35kg ja kaverit jakoivat lopun 7 kiloa...
Sama laatikko on meillä edelleen käytössä. Ongelmaksi muodostuu laatikon etuosan annostelema heinän määrä. Kompostikehikonpalasella se on auttamatta liian hidas ja hankala, ilman sitä se on sama kuin mättäisi heinät poljettavaksi maahan. Ehkäpä joku itse hitsattu verkko toimisi?
Ideaalitilanne olisi, että hevosella olisi heinää jatkuvasti tarjolla. Syöntinopeus pitäisi saada optimaaliseksi ja keksiä vielä miten heinä pidetään säältä suojassa.
Omia oivalluksia odotellessa otetaan hyväksi koettuja neuvoja vastaan!
Omia oivalluksia odotellessa otetaan hyväksi koettuja neuvoja vastaan!
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Oman tallin rakennus, osa I
Ikuisuusprojekteja, niitä meillä riittää. Suurinpana syynä se, että haluamme rakentaa lähes nollabudjetilla ja aikaakin on sitten kuitenkin rajallisesti.
Meille on siis rakenteilla 3 karsinan talli. Lisäksi tulee noin 45m2 pihatto tuulikaappeineen, lantala, pesupaikka ja varustehuone, kaikki saman katon alle. Viereen tulee noin 20x40m kenttä, jonka rakentamisesta teen oman tekstin kunhan sinne asti päästään.
Homma päästiin aloittamaan vähän myöhään, vasta kesäkuun puolella ja se aloitettiin ihan perinteisesti puiden kaatamisella. Mies hoiti moottorisahahommat ja minä roudasin runkoja ja poltin oksia.
Pari
viikkoa siihen meni, mutta heinäkuun alussa puuhommat oli tehty ja
tallin paikka raivattu. Isot havupuupöllit lähetettiin sahalle ja
pienemmät pilkottiin polttopuiksi. Niitä riittääkin
sitten muutamaksi vuodeksi.
Kaivuri paikalle poistamaan kannot ja tekemään pohjat. Samalla
aloitettiin hiekanajo. Hiekkaa ajettiin tässä vaiheessa noin 170m3, se ei kuitenkaan kaikki mennyt pohjiin vaan osasta valettiin.
12.07.2013
Seuraavana
oli vuorossa muottien rakentaminen ja vihdoin päästiin valamaan. Sitä hommaa riitti. Anturat, sokkelit, kaikki pohjat, 100 litran
traktorimyllyllä, kahdestaan. Kuravaihetta kesti lokakuun lopulle,
jolloin myllyssä oli pääasiassa viikonloppuisin pyöritelty 25m3 betonia, mikä tarkoittaa kahtasataaviittäkymmentä myllyllistä kuraa.
24.11.2013
Valuhommien
jälkeen, joulukuun alulla oli vuorossa alajuoksut, jonka jälkeen päästiin vihdoin
rakentamaan ylöspäin. Puutavara oli haettu sahalta ja vähän
lisääkin on hankittu.
12.12.2013
Meille on siis rakenteilla 3 karsinan talli. Lisäksi tulee noin 45m2 pihatto tuulikaappeineen, lantala, pesupaikka ja varustehuone, kaikki saman katon alle. Viereen tulee noin 20x40m kenttä, jonka rakentamisesta teen oman tekstin kunhan sinne asti päästään.
Homma päästiin aloittamaan vähän myöhään, vasta kesäkuun puolella ja se aloitettiin ihan perinteisesti puiden kaatamisella. Mies hoiti moottorisahahommat ja minä roudasin runkoja ja poltin oksia.
2012 vrt- 2013
12.07.2013
24.11.2013
12.12.2013
Runko
on seinien osalta pystyssä, välipohjan kantavat palkit on melkein
kaikki paikallaan ja pian on kattotuolien aika. Rahanmenosta pidän kirjaa, työtunteja
ei lasketa.
07.01.2013
07.01.2013
perjantai 10. tammikuuta 2014
Lämmintä vettä samettiturvalle
Kaikki hevosenomistajat toivottavasti haluavat tarjota hevosilleen vettä myös ulkona. Kaikki hevosenomistajat toivottavasti pitävät hevosiaan myös ulkona. Omasta mielestäni hevosen paikka ON ulkona, vähintään 12, mielellään useampikin tunti vuorokaudessa, poislukien tietysti poikkeustilanteet, kuten äärimmäiset sääolosuhteet.
Oletetaan, että hevonen viettää päivästään vaikkapa sen 12h ulkona, toivottavasti samalla heinää natustellen. Janohan sille tulee. Se mystinen Vanha Kansa, joiden oppeihin toisinaan kuulee vedottavan, väittää että hevonen voi tyydyttää vedentarpeensa syömällä lunta. Kokeilepa itse! No niin, sitä minäkin.
Toisin kuin tänä talvena, normaalina vuotena Suomessa on talvella kylmä ja pakkasta. Kuskaamalla astioihin lämmintä vettä noin tunnin välein saa veden pysymään pikkupakkasella sulana. Onnistuu ehkä yhden hevosen kanssa, mutta rajansa kaikella. Niinpä siis lähdetään nettiin etsimään ideoita miten se toimiva talvivesipalju oikein toteutetaan, koska valmismallit ovat jälleen kerran hintapolitiikaltaan aivan järjettömissä summissa.
Useimmassa paljussa tuntui olevan ongelmana se, ettei se vesi sulanapitokaapeleista huolimatta oikeasti pysynyt sulana ja siihen oli kokeiltu jos jonkinmoisia konsteja. Me päätimme tehdä omalla tavallamme prototyypin ja osuimme kerralla oikeaan, se toimi. Kuvassa pakkasta on -25°C ja veden lämpötila on +7°C.
Hankitaan siis riittävän pitkä sulanapitokaapeli, kaksi reilusti sisäkkäin mahtuvaa muoviastiaa, styroxia, uretaanivaahtoa, sekä alumiinifoliota tai -teippiä.
Porataan uloimpaan astiaan reikä kaapelille, jotta töpselin saa seinään. Leikataan isomman saavin pohjalle pyöreä pala styroxia. Kiinnitetään kaapeli sisemmän saavin ulkopuolelle ja vuorataan alumiinilla. Asetetaan saavit sisäkkäin ja tursotetaan väli uretaanivaahdolla. Pönttö ei itsetehdenkään ole ihan ilmainen, saavit maksoivat noin 20-40€, termostaatilla varustettu kaapeli pituudesta riippuen 40-100€, laadukas alumiiniteippi noin 40€ ja uretaanit vajaan kympin verran. Styrox- pala löytyi omista varastoista.
Palju on pysynyt ehjänä, vesi on pysynyt sulana ja hevoset tyytyväisinä. Öiksi saavin päälle kannattaa laittaa kansi, vaikka styroxista ja palju kannattaa sitaista jonnekin kiinni, vaikka saavin kahvasta.
Koska tämä oli vasta prototyyppi, seuraavaan malliin haluan irrotettavan ja pestävän sisäsaavin. Ei auta siis kuin ryhtyä pohtimaan miten se olisi fiksuiten toteutettavissa.
Hevosen vedentarpeesta voit lukea lisää Hevostietokeskuksen sivuilta:
http://www.hevostietokeskus.fi/index.php?tid=228
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)