Eroon heinämahasta! [Osa: Pohdintoja]

"Onpa se lihava!"
"Onhan se tiine, mutta on sillä tota heinämahaa. Mä olen kyllä yrittänyt saada sitä lihomaan..."
"Älä nyt enää lihota, koska sen pitäisi synnyttää?"
"Puolen vuoden päästä..."

Ihmisillä ensireaktio on että hevonen on lihava, mutta todellisuudessa kyse on heinämahasta. Sen tunnistaa valtavasta vatsasta, mutta myös vaatimattomasta rasvakerroksesta kylkiluiden päällä. Pienimuotoinen ongelma on että tamma imettää vielä keväistä varsaansa, lisäksi se odottaa myös uutta varsaa joten mitään dramaattisia asioita ei ruokintaan voi tehdä. Kolmas perättäinen varsa on väistämättä vaikuttanut myös sen vatsalihaksiin. Ja lisäksi se on muutenkin joutohevosena kauttaaltaan lihasköyhä.

Olen surffannut ympäri nettiä, etsinyt tietoa sekä suomeksi, että englanniksi, konsultoinut viisaampia ja nyrhinyt kynteni lyhyeksi miettiessäni miten päästä eroon tamman valtavasta heinämahasta ja toisaalta, saada se lihomaan. Ärsyttävintä nettikirjoituksissa on se, että kerrotaan mitä hevosille aiotaan tehdä että mahat saadaan pienemmiksi, mutta ei kerrota toimiiko metodit. Niinpä tässä on luvassa analyyttisen pohdinnan lisäksi myös jatkokertomus.

Nyt löysin muutamia kokeilemisen arvoisia vinkkejä. Aloitetaan siitä, että perushuolto on kunnossa; hampaat on raspattu ja hevonen on madotettu. Hiekanpoistoon tarkoitetun psylliumin tamma saa syksyisin kolmena kuurina.

Tamma on vapaalla, vaikkakin slow feeding- tyyppisellä heinäruokinnalla. Heinä on tänä vuonna mitä on [7,4 MJ/kg , SRV 31g/kg, NDF-kuitu >724,6g/kg ka], joten näillä mennään. Heinän määrää tullaan [edelleen yrittämään] rajoittamaan, tavoitteena noin 20kg/vrk. Heinän lisäksi se tarvitsee valkuaislisää. Tämä on katettu 1,5 litralla soijarouhetta*.
Kivennäisruokintaan en sen enempää tässä paneudu, mutta lisäksi se on saanut probiootteja Progutin muodossa**.

Olen itse popsinut satunnaisesti maitohappobakteereja jo vuosia. Uutta tietoa minulle oli se, että probiootit toimivat ohutsuolessa ja prebiootit, kuten Yea-Sacc suoliston loppuvaiheessa, umpi- ja paksusuolessa. Prebioottituotteissa on elävää hiivaa, joiden aktiiviset entsyymit edesauttavat mm. heinän sulavuutta. Kun heinä sulaa paremmin suolistossa, hevonen pystyy hyödyntämään energian ja muut ravintoarvot paremmin. Näin ollen probiootti parantaa myös valkuaisen sulavuutta sekä kalsiumin ja fosforin imeytymistä. BINGO.

Hevonen ei laskennallisesti tarvitsisi enempää energialähteitä heinän ja soijarouheen lisäksi, mutta lisään ruokintaan kuitenkin melassileikettä sen positiivisten vaikutusten (lisäenergia, helposti sulavat kuidut) takia. Sen lisäksi hankin toisen heinäverkon ja syötän heinän tuplaverkon läpi, sillä huonosti sulavan kuidun saantia pitää selvästikin rajoittaa. Ongelman ydin on, että sulamaton kuitumassa venyttää suolistoa ja estää hyödyllisten ravintoaineiden imeytymistä. En ole mikään purkkien ja purnukoiden ystävä, mutta en usko että prebioottien lisäämisestä ainakaan haittaa on. Ostin siis NAF Synbiozyme- tuotteen, joka sisältää erikoishiivoja, jotka toimivat yhdessä optimaalisten ruoansulatustoimintojen saavuttamiseksi. Päädyin tähän sen takia että se sisältää myös Bio-Moss probiootteja ja voin näin ollen jättää Progutin pois. Yksi pussi pois, yksi purnukka tilalle - sopii hyvin ideologiaani.

Tulen pitämään teidät ajantasalla kuinka operaatio "Eroon heinämahasta" tulee onnistumaan.
(Otan myös strategiset mitat tammasta huomenna päivänvalossa)

Otan mielelläni vastaan hyväksi havaittuja vinkkejä kuinka päästä eroon heinämahasta!


* Imettävä tamma tässä kokoluokassa tarvitsee sulavaa raakavalkuaista 1100g päivässä. Heinästä tulee noin 600g. Soijarouheessa on 473g/kg ka, eli kilossa noin 416g. Litrapaino on noin 700g, eli puolitoista litraa on noin kilo. Hevonen saa tällä hetkellä siis noin 1016g sulavaa raakavalkuaista, mikä on hivenen alle tavoitearvon.

** Patentoitu Progut® on panimohiivasta valmistettu, monimutkaisia hiilihydraattirakenteita sisältävä suolistotehoste kotieläimille. Se vaikuttaa edullisesti suoliston mikrobikoostumukseen ja tehostaa mm. immunoglobuliini A -vasta-aineiden tuotantoa suolistossa.

Edelleen sitä täydellistä ruokintaratkaisua etsimässä

Edellisiä pohdintojani hevosen heinäruokinnasta voi käydä lukemassa tästä linkistä:
http://idearikas.blogspot.fi/2014/01/taydellista-ruokintaratkaisua-etsimassa.html

Yksi ideologiani kulmakivistä on se, että heinä ei saa loppua hevosen nenän edestä koskaan. Muutamia poikkeustilanteita toki sallin, kuten esimerkiksi liikunta, mutta noin teoriassa sitä tulisi olla aina saatavilla, jotta Pienen Hevosparan ei tarvitsisi huolestua sen loppumisesta, eikä alkaa ahmimaan. Minun huolekseni jää sitten pitää sitä heinää saatavilla, mutta rajoittaa sen syöntinopeutta. Ja se jos mikä on tuottanut päänvaivaa ja harmaita hiuksia!

Meillä on kokeiltu jos jonkinlaisia virityksiä, mutta aina sieltä löytyy se hevosen mentävä porsaanreikä. Vieläkään heinänkulutus ei ole ihan optimaalista, mutta ainakaan sitä ei tällä hetkellä mene juurikaan maahan poljettavaksi, vaan se päätyy sinne minne pitääkin.

Ideoimme esikoistyttären kanssa hienon laatikon, jonka irrallinen pohja on tehty kuormalavasta ja filmivanerista johon on porattu reikiä. Kehikko ympärillä on toteutettu laudasta. Paalin saa helposti lavalle, reunakehikko paikalleen ja aukinaiseksi teurastettu Hevarin slow feeding- verkko palohaoilla paalin päälle kiinni. Ainoa vaan, että hevosten mielestä tämä oli lähinnä vitsi, heinää sai kaivettua reunoilta suun täydeltä.

Oli siis aika ottaa järeämmät aseet käyttöön. Vahingossa bongasin paikallisesta Agrimarketista klapisäkin, joka tarttui alennuksesta mukaani parilla kympillä. Verkko on vahvaa, muutaman millimetrin paksuista valkoista nylon- lankaa ja silmäkoko on noin 2x2cm. Juuri sopiva meidän vajaa 200kg:n paaleille ja vielä siistin näköinenkin!

Alkuun keksintö vaikutti aukottomalta, mutta sitten kävi taas perinteisesti, paali alkoi huveta silmissä. Ymmärrän toki, että syöminen on kivaa, mutta yli 40kg päivässä kahdelle hevoselle kuulostaa aika... hurjalta määrältä, varsinkin kun toinen niistä on puolitoistavuotias, jonka laskennallinen syöntimäärä olisi kymmenen kilon luokkaa... vielä pitäisi siis nipistää vuorokausikulutusta 10-15 kiloa.

Viimeisin ratkaisu on ollut laittaa Hevarin verkko alle ja klapisäkki päälle. Tuplaverkko kuulostaa rajulta, mutta ei sekään vielä priimasti toimi. Jatkamme siis pohdintoja.

Täydellistä ruokintaratkaisua etsimässä

Veden jälkeen seuraavaksi lempparein aiheeni hevosiin liittyen on heinä. Heinä on hevosen ruokaa, oli se sitten ruohoa tai kuivaa tavaraa paalista. Kaiken ruokinnan tulisi perustua heinään, analysoituun sellaiseen ja purkeista, pusseista ja purnukoista tulisi täydentää vaan heinän puutteita.
Hyvä heinä on ravinteikasta, homeetonta, pölytöntä, mahdollisimman lehtevää ja hyvän tuoksuista. Heinän ulkonäkö ei välttämättä kerro paljonkaan sen ravintosisällöstä tai sopivuudesta hevoselle, siitä syystä ruokintaa suunnitellessa heinä olisi syytä analysoida. Se ei tietysti kerro koko totuutta, sillä analyysi on vain pienestä otannasta ja samalla pellolla kasvaessaankin heinälle on erilaiset kasvuolosuhteet. Saati sitten jos heinää tuotetaan useasta eri lohkosta ja sitä korjataan useaan eri ajankohtaan. Mutta analyysi kertoo siis jonkinlaisen lähtökohdan ruokinnalle.

Ravinnontarpeen määrittelee hevosen kulutus ja sen tekemä työ. Suurin osa harrastehevosista tekee vain kevyttä työtä, vaikka se omistajan mielestä raataa jopa tunnin päivässä. Tunti päivässä tekee 7 tuntia viikossa. Minäkin tykkäisin sellaisista työajoista! Muun ajan hevonen viettää joko tarhassa tai pahimmassa tapauksessa karsinassa. Mutta ei mennä ainakaan juuri nyt siihen.

Heinämäärää laskettaessa pitää tietää sulavan raakavalkuaisen, sulavan kuidun ja sokerin määrän lisäksi heinän kuiva-aineprosentti. Hevosen suositeltava karkearehun vuorokausisaanti on 1,5 kg karkearehun kuiva-ainetta jokaista 100kg kohti. Jos heinän kuiva-aineprosentti on esimerkiksi 83, heinää annostellaan 1,8 kg 100 elopainokiloa kohti vuorokaudessa. 500 kg hevosella tämä tarkoittaa vähintään 9 kiloa vuorokaudessa, isommalle tietysti enemmän.

Tuo määrä on syöty hetkessä, varsinkin jos se heitetään kolmasti päivässä vapaasti nokan eteen. Luonnossa hevoset laiduntaa ja liikkuu noin 18 tuntia päivässä. Ei tässä nyt olla tuuppaamassa hevosta takaisin aroille, eikä edes vastaaviin olosuhteisiin mutta hevosen elimistö on sopeutunut siihen, että sen leuat jauhavat käytännössä aina. Tosin se on myös luotu liikkumaan jopa 30-80km päivässä ruohoa etsiessään, mutta se onkin sitten jo toinen juttu se.

Hevosen mahalaukun tilavuus on noin vain noin ämpäri, 10 litraa ja hevosen maha tuottaa suolahappoa koko ajan. Syöty rehu ja pureskelun tuottama sylki puskuroi hapon vaikutusta. Jos ruokintakerrat on liian harvassa, ei ole rehumassaa eikä sylkeä ja happo pääsee vaurioittamaan mahan seinämää, jonka tuloksena on mahahaava. Mahahaavalle altistaa yli 4 tunnin tauot syömisessä ja liian vähäinen korsirehun määrä. Liiallinen heinä taas venyttää hevosen suolistoa ja tuloksena on se kuuluisa heinämaha.

Tämän pohjustuksen jälkeen päästiin melko hataraa aasinsiltaa pitkin itse dilemmaan:
Miten saada hevoselle riittämään 10kg, tai meidän tapauksessamme äidille ja tyttärelle noin 18kg heinää vähintään 16 tunniksi?
Ratkaisua en ole vielä keksinyt, mutta teen jatkuvasti rankkaa ajatustyötä sen suhteen.

Vapaa heinä olisi aivan mahtava asia, mutta meidän Reipas Leuanliikuttaja syö sitä todistetusti jopa 35 kiloa vuorokaudessa. Ja polkee toisen mokoman maahan, jolloin sen ravintoarvo on täysi nolla. Tällä hetkellä meillä on käytössä vapaasti roikkuvat slow feeding- verkot, joiden silmäkoko on noin 3,5x4 cm. Päivisin verkko on ulkona ja öisin sisällä. Verkkoon mahtuu kerrallaan noin 5kg löyhästi aseteltua tai 8kg tiukkaan tuupattua heinää, jota haluaisin annostella karkeasti kilon tunnissa. Hätä keinot keksii, sanoi Alati Nälkäinen Hevonen ja opetteli nyhtämään verkosta suun täydeltä evästä. En ole päässyt todistamaan miten se sen tekee, mutta sillä on jatkuvasti suu täynnä, vaikka verkko on ehjä. Ja upeat lihakset leuoissa. 5kg annoksen syöminen kestää vajaat 3 tuntia. Ikävä emäntä kokeili laittaa kaksi verkkoa päällekäin, mutta Hevonen totesi nääntyvänsä nälkään niin hankalalla syömätavalla ja siirtyi verkon luota etsimään juuria maasta.

Viime talvena rakensimme itse slow feeding- laatikon lavasta ja lavankauluksista. Silloin hevosella oli vielä joku tolkku ja heinämäärä pysyi kolmen hevosen porukassa keskimäärin 14kg päivässä, per hevonen. Tai sitten omani söi sen 35kg ja kaverit jakoivat lopun 7 kiloa...

Sama laatikko on meillä edelleen käytössä. Ongelmaksi muodostuu laatikon etuosan annostelema heinän määrä. Kompostikehikonpalasella se on auttamatta liian hidas ja hankala, ilman sitä se on sama kuin mättäisi heinät poljettavaksi maahan. Ehkäpä joku itse hitsattu verkko toimisi?

Ideaalitilanne olisi, että hevosella olisi heinää jatkuvasti tarjolla. Syöntinopeus pitäisi saada optimaaliseksi ja keksiä vielä miten heinä pidetään säältä suojassa.

Omia oivalluksia odotellessa otetaan hyväksi koettuja neuvoja vastaan!